1 Veseldy, lapsensuamatoi, nikonzu et suannuh! Kirgua da iloiče, lapsensuandumuokkii tiedämätöi! Hyllätyl on äijiä enämbi lastu migu ukonke eläjäl, sanou Ižändy. 2 Suurenda oma stuanusija, levitä kaikkielepäi levon kate, älä žiälöiče! Sivo pitkät nuorat, pane lujat seibähät. 3 Sinä, sinun rodu leviey oigieh dai hurah puoleh, sinun jälgeläzet suajah muugalazien muat, täytetäh tyhjikse jiänyöt linnat. 4 Älä varua, sinuu ei alendeta, älä huijustai, et jiä huigieh. Nuoren aijan huigiet sinä unohtat, etgo enämbiä mustele pahoi lesken aigoi. 5 Sinun Luadii on nygöi sinun ukko, Vägilöin Ižändy on Hänen nimi, sinun Lunnastai on Izrail՚an Pyhä, Händy sanotah kogo muan Jumalakse. 6 Ižändy kuččuu sinuu kui jätettyy da tuskis olijua naistu da kui nuoren aijan naistu, kudai oli hyllätty, sanou sinun Jumal.
7 Kodvazekse Minä jätin sinuu, suuren armonke Minä otan sinuu järilleh. 8 Vihan tules Minä kiännin sinus rožat vai kodvazekse, no Minä prostin sinuu igähizel armol, sanou Ižändy, sinun Lunnastai. 9 Tämä on Minule kui Noin aigaine viennouzendu: kui Minä annoin sanan, gu Noin vezi ei tule enämbiä muale, muga nygöi annoin sanan ei suuttuo sinun piäle da ei soimata sinuu. 10 Mäit liikutah sijois, mättähät lekahtetahes, a Minun armo ei lähte sinuspäi, Minun rauhanliitto ei lekahtai, nenga sanou Ižändy, sinun armahtai.
11 Ozatoi, bauhuloil perretty, urostamatoi! Kačo, Minä nostan sinun seinät läpettäjis kivis, alustakse panen sapfiirat, 12 luajin ikkunat rubiinois, a vorotat – žemčugois, i kaiken sinun aidavuksen kallehis kivis.
13 Kaikkii sinun poigii opastau Ižändy, suuri rauhuaigu rodieu sinun poijil. 14 Sinun alustannu rodieu oigevus: sinä loitton roittos painandas, sinul ei rodei midä varata, sinä piäzet pöllätyksis, net ei tulla sinun lähäle. 15 Gu ken tullou toranke sinuu vastah, se ei lähte Minus. Tulgah kentahto sinuu vastah, se kuaduu.
16 Kačo, Minä luajiin sepän, kudai puhuu hiilih da tuleh da luadiu toravehkehen iččeh niškoi. No Minä sežo luajin hävittäjän hävitettäväkse. 17 Ni yksi toravehkeh, kudai on luajittu sinuu vastah, ei rubie ruadamah. Sinä ozutat viäräkse joga kielen, kudai rubieu tovestamah suvvos sinuu vastah. Se on Ižändän sluužijoin perindövuitti, Minun annettu oigevus, sanou Ižändy.