1 [Ižändy!] Ken uskoi sih, midä meis kuuli, kenele avavui Ižändän käin vägi?
2 Häi kazvoi Ižändän ies kui oksaine, kui vezaine kuivas muas. Ei Hänes olluh ni kačottavua, ni suuruttu. Myö näimmö Händy, ni mi Hänes ei olluh meile mieldy myö. 3 Häi oli pengottu, alendettu, tuskien mies da kibuloin tuttavu. Myö kiännimmö omat rožat Hänespäi. Hänes vältyttih, myö emmo niminny pidänyh Händy.
4 No Häi otti Ičen piäle meijän vaivat da kandoi meijän voimattomuot, a myö smietiimmö, gu Händy lyöy, nakažiu da alendau Jumal. 5 No Händy ruhjottih meijän riähkis, Händy muokattih meijän pahois ruadolois. Meijän mieron nakazanii oli Hänen piäl, gu meile olis rauhus, Hänen ruanoil myö paranimmo. 6 Kaikin myö harhailimmo kui lambahat, jogahine kiändyi omale dorogale. Ižändy pani Hänen piäle kaikkien meijän riähkät. 7 Händy piinattih, Häi ei vastannuh, ei avannuh Omua suudu. Gu lammastu Händy viettih iskiettäväkse, kui lammas keriččijän ies, oli Häi iänetöi, ei avannuh Omua suudu. 8 Händy viettih tiijustelemattah da suudimattah. Ken sellittäy Hänen rovun? Händy ajettih iäre elävien muas. Minun rahvahan pahois ruadolois Hän tirpi muokat. 9 Hälle varustettih kalmu pahanluadijoinke, no pandih muah Händy bohatan kalmah, sikse gu Häi ei luadinuh riähkiä, ei lähtenyh kielastus Hänen suus.
10 Ižändäle pidi hävittiä Händy, i sikse Häi andoi Händy muokile. Häi andoi iččie sovitusverhakse, Häi nägöy, kui jatkuu Hänen rodu, Häi eläy hätken, i Hänen kauti eläy Ižändän tahto. 11 Hänen Oman hengen suureh ruadoh Häi kaččou hyväksyjen. Häi, Minun Orju, Oigei, Häi tundou Jumalan, Häi avvuttau äijile, Häi kandau heijän riähkät. 12 Sikse Minä annan Hänele sijan suurien joukos, Häi jagau sualistu vägevienke, sikse gu Häi andoi oman hengen surmale da oli lugiettu pahanluadijoin joukkoh, sil aigua konzu Häi kandoi Ičen väil äijien riähkät da pahanluadijoile pakičči armuo.
с русским текстом