1 Kuulkua Minuu, ket tahtotto oigevuttu da ečittö Ižändiä! Kaččokkua kallivoh, kuduas teidy on lohkattu, da syväh haudah, kuduas teidy on kaivettu. 2 Kaččokkua Avraamah, tuattah teijän, da Sarrah, kudai sai teidy. Häi, Avraam, oli yksin, konzu Minä händy kučuin, Minä blahosloviin händy, luajiin hänele äijän jälgelästy. 3 Ižändy urostau Sionan, urostau kai sen levitetyt muat, luadiu tyhjät muat ruajukse, sen heinikkötazangot Ižändän savukse. Ilo da hyvä mieli rodieu sie, hyvät sanat da pajot.
4 Kuunnelkua Minuu, Minun rahvas, Minun rodu, kallakkua Minuh korvu! Sikse gu Minus lähtöy zakon, i Minun suudo rodieu valgiekse rahvahale. 5 Minun tozi on lähäl, Minun piäzendy nouzou, Minun luja käzi rubieu suudimah rahvahii. Loittozet rannat vuotetah Minuu da nadeijahes Minun vägeh. 6 Nostakkua teijän silmät taivahah da kačahtuattokseh alah muah. Taivas häviey gu savvu, mua kuluu, kui soba, sen eläjät sežo kuoltah, a Minun piäzendy rodieu ilmanigäine, Minun tozi ei loppei.
7 Kuunnelkua Minuu, rahvas ket tiijättö toven, kel on sydämes Minun zakon! Älgiä varakkua rahvahan paginoi, älgiä pöllästykkiä pahoi kielii. 8 Kui sovan, net syöy koi, kui villulangan syöy madoine. A Minun tozi eläy ilmazen ijän, Minun piäständy jatkuu rovus roduh.
9 Nouze, nouze, ozuta vägi, Ižändän käzi! Nouze, kui mennyzil aijoil, kui ammuzis rodulois! Sinähäi löit kuolliekse Raavan, tapoit Jegiptan krokodilan? 10 Etgo sinä kuivannuh merdy, suuren syvyön vezii? Etgo sinä muuttanuh meren syvyzii dorogakse, gu voidas astuo lunnastetut? 11 I tullah järilleh Ižändän piästetyt, tullah pajonke Sionale, igäine ilo rodieu heijän piäl. Hyö löytäh ilon da hyvän mielen, tusku da hengähtykset hävitäh. 12 Minä, Minä Iče olen teijän Urostai. Ken sinä olet, gu varuat ristikanzua, kudai kuolou, da ristikanzan poigua, kudai on kui heiny? 13 Sinä unohtat Ižändiä, omua Luadijua, kudai levitti taivahan da alusti muan. Sinä ainos, joga päiviä, varuat sinun painajan vihua, gu häi opii hävittiä sinuu. Kus on nygöi sen painajan vägi? 14 Terväh piäzöy välläle kiiniotettu, häi ei kuole haudah, hänel ei rodei hädiä leiväs. 15 Minä olen Ižändy, sinun Jumal, kudai nostau merele bauhun, allot kohistah. Vägilöin Ižändy on Minun nimi. 16 Minä panen Minun sanat sinule suuh, Minä käzil suojuan sinuu, gu levittiä taivas da alustua mua i gu sanuo Sionale: «Sinä olet Minun rahvas».
17 Havaču, havaču, nouze, Jerusalim, sinä, kudai Ižändän käzis joit Hänen vihan mal՚l՚an, joit humalduttajan mal՚l՚an, kuivait sen. 18 Hänen poijis ei olluh kel händy viettiä, hänen suadulois ei olluh kel tartuo hänen kädeh. 19 Kaksi pahuttu tuli sinun piäle – ken žiälöiččöy sinuu? – tyhjendys da hävitys, nälgy da miekku – ken sinuu urostau? 20 Sinun poijat virutah kaikkien pihoin čuppulois, kui sernat verkos vaivunuot. Heidy löi Ižändän viha, sinun Jumalan iäni kuadoi heidy.
21 Kuule nygöi tämä, sinä kurju da humaldunnuh, vai et viinanjuondas. 22 Nenga sanou sinun Ižändy, Ižändy da Jumal sinun, kudai tazuau sinule Omas rahvahas: Kačo! Minä otan sinun käzis mal՚l՚an, kudai katkai sinun jallat, Minun vihan mal՚l՚an, sinä et rubie sit juomah. 23 Minä annan sen sinun muokkuajien käzih, kuduat sanottih sinule: «Viere, gu myö voizimmo astuo sinuu myö!» I sinä oman sellän luajiit muakse da pihakse astujile.
с русским текстом