1 Kuule, sinä Juakoin rodu, kuduadu kučutah nimel Izrail՚, kuulkua työ, kuduat lähtittö Juudan silmykaivos da annatto sanan Ižändän nimeh, työ, kuduat sanotto, buito oletto Izrail՚an Jumalan sluužijat, hos etto ole tovel da oigevuol moizet. 2 Hyö sanotah iččie pyhän linnan mugah da nojevutah Izrail՚an Jumalah. Vägilöin Ižändy on Hänen nimi.
3 Mennyöt dielot Minä sanelin äijiä enne gu net tapahtuttih, Minä annoin net tiediä, sanoin net kaikile, i silkeskie ruavoin, i kai stuaniihes. 4 Minä tiezin, sinä olet kova, sinun niškas on raudazet suonet, sinun očču on vaskes valettu. 5 Sikse Minä sanoin sinule sit äijiä enne, gu se tapahtui, kuuloitin sinule ielpäi, gu sinä et vois sanuo: «Minun oma jumal tämän luadii, se minun tavottu da valettu pačas käski sille tapahtuo».
6 Täs kaikes sinä jo kuulit. Duumaiče sidä! Jokse sinä et ellendä, gu se on nenga? A nygöi Minä sanelen sinule uuttu, kielen tagan piettyy, mostu, midä sinä et tiedänyh. 7 Se tapahtui nygöi, ei ammui, enne tädä päiviä et niis kuulluh, et voi sanuo: «Sen minä jo tiezin!» 8 Sinä et kuulluh, etgo tiedänyh täs, eigo sinun korvat oldu avvoi enne. Minä tiezin, sinä olet uskotoi, ‘myöstyijy muaman kohtus algajen’, täs sinule sinun nimi. 9 Minun oman nimen täh Minä piettelin omua vihua, da Minun kunnivon täh Minä piettelin Iččie, gu ei hävittiä sinuu. 10 Kačo, Minä sulatin sinuu, no ei kui hobjan, Minä opiin sinuu tuskien ahjos. 11 Oman Ičen, Oman Ičen täh Minä sen luajin, eiga mittuine olis kirovo Minun nimele! Omua kunnivuo en anna nikelle. 12 Kuule Minuu, Juakoi, Izrail՚, Minun kučuttu: Minä olen endine, Minä ezmäine, Minä jälgimäine. 13 Minun käzi alusti muan, Minun oigei käzi levitti taivahan, kučun niidy, i hyö ollah täs yhtes.
14 Kerävykkiä kaikin yhteh da kuunnelkua! Ken heis, jumalois, vois sanuo kui sanon Minä: «Se mies, kudai on Minule mieldy myö, täyttäy Minun tahton Vavilonas da Haldein rahvahan piäl». 15 Minä, Minä sen ilmoitin, Minä händy kučuin, Minä nostin händy, hänen matku on tuloksekas. 16 Tulgua minulluo, kuunnelkua: Minä i alguudah myö en peitoči sanonuh. Jo silloi, konzu nämä tapahtumat alettih, Minä olin sie.
Dai nygöi työndi minuu Ižändy Jumal da Hänen Hengi.
17 Nenga sanou Ižändy, sinun Lunnastai, Izrail՚an Pyhä: Minä olen Ižändy, sinun Jumal. Minä opastan sinule, mi on sinule hyväkse, vien sinuu sidä dorogua myö, kuduadu myö sinul pidäy mennä. 18 Oh gu sinä kuulizit Minun käskylöi! Sit sinun rauhu olis gu jogi, a sinun tozi kui meren allot. 19 Sinun siemen olis kui hiekku, sinun jälgeläzet – kui hiekkazet. Sinun nimi ei hävies, sidä ei pyhkittäs Minun silmien ies.
20 Lähtekkiä iäre Vavilonaspäi, pajekkua Haldeispäi! Sanelkua sit iloiänil, kirrukkua, paiskua, levitäkkiä sidä viestii muan agjassah. Sanokkua: «Ižändy lunnasti oman orjan Juakoin». 21 Ei hyö tirpetä juomanjanos, tyhjäs muas, kus Häi vedäy heidy. Häi valuttau heile vetty kives, halguau kallivon, i siepäi tulou vetty.
с русским текстом