1 Nenga sanou Ižändy Kiirale, Omale voijeltule: Minä pien sinuu oigies käis gu andua sinun valdah rahvahii, gu ottua vyöt tsuariloin sivuloil, gu avata sinule ukset i gu veriät ei salbavuttas. 2 Minä astun sinun ies, mäit Minä tazoitan, vaskiveriät murendan, raudazet salvačit murran. 3 Minä annan sinule pimies pietyt uardehet da peitos olijat elot, gu sinä ellendäzit: se, ken kuččuu sinuu nimel, olen Minä, Ižändy, Izrail՚an Jumal. 4 Juakoin, Minun orjan, da Izrail՚an, Minun vallitun täh Minä nimitin sinuu kunnivonimel, ozutin sinule kunnivuo, hos sinä et tiedänyh Minuu. 5 Minä olen Ižändy, i tostu ei ole, ei ole Jumalua paiči Minuu. Minä vyöstin sinuu, hos sinä et tiedänyh Minuu. 6 Anna tiijustetah päivännouzumualois da päivänlaskumualoissah sen, gu ei ole tostu paiči Minuu. Minä olen Ižändy, ei ole tostu. 7 Minä tuon valgien dai luajin pimien, luajin rauhan dai tuon pahuon. Minä, Ižändy, luajin sen kaiken.
8 Vihmukkah taivas ylähänpäi, anna korgiel pilvis virduau muale oigevus, anna avavuu mua da tuou piäzendän, anna kazvau oigevus. Minä, Ižändy, luajin sidä.
9 Paha rodieu sille, ken kiistäy oman Luadijanke, čiluine muan čilulois! Sanougo savi pavoinluadijale: «Midä sinä ruat?» A sinun ruado sanougo sinus: «Hänel ei ole käzii»? 10 Paha rodieu sille, ken sanou tuatale: «Mikse sinä luajiit minuu muailmah?» Libo sanou muamale: «Mikse sinä sait minuu?»
11 Nenga sanou Ižändy, Izrail՚an Pyhä dai sen Luadii: Työgo kyzyttö Minul Minun poigien tulies elaijas da rubietto nevvomah Minuu Minun käzien ruavos? 12 Minä luajiin muan dai luajiin muale ristikanzan. Minä – Minun käit levitettih taivahan, i kaikkii sen torajoukkoloi ohjain Minä. 13 Minä nostin Kiirua oigieh elaigah, Minä i tazoitan kai hänen matkat. Häi nostau Minun linnan, häi piästäy Minun pakkosiirdolazii maksuttah dai lahjuksittah. Nenga sanou Vägilöin Ižändy.
14 Nenga sanou Ižändy: Jegiptan ruavot dai Efiopien kauppuvoitot, i saveitsat, suurikazvozet rahvas, tullah sinulluo, hyö roijah sinun. Sinule jälles hyö astutah čieppilöis, sinule kumardetah, sinule molitahes da sanotah: «Vai sinul on Jumal, ei ole muudu Jumalua». 15 Tozi on, Sinä olet nägymätöi Jumal, Izrail՚an Jumal, Piästäi. 16 Huijatut roijah net kai, nagrettavat, huigienke lähtietäh kai tyhjien kuvien luadijat. 17 No Ižändy piästäy Izrail՚an, piästäy ijäkse. Työ etto puutu huigieh da nagrettavakse ni ijäs.
18 Nenga sanou Ižändy, kudai luadii taivahan, Häi, Jumal, kudai kuvai da valmisti muan, Häi pani sen lujale alustale, ei tyhjäkse Häi luadinuh sidä, Häi luadii sen rahvahale elettäväkse: Minä olen Ižändy, ei ole tostu. 19 En Minä peitoči paissuh, en pimies muan kohtas, en sanonuh Minä Juakoin rovule: «Tyhjiä ečittö Minuu». Minä olen Ižändy, Minä avuan oigien, Minä sanon toven.
20 Kerävykkiä yhteh da tulgua, lähekkiä kaikin, eloh jiännyöt rahvahien keskes. Ellendämättömät ollah net, kuduat kannetah puuhizii jumalankuvii da molitahes jumalale, kudai ei piästä. 21 Ilmoitakkua da keskenäh paistuu sanokkua: ken toi tämän viestin jo ammuzis aijois, ielpäi sanoi sen? Engo Minä, Ižändy? I ei ole tostu Jumalua, paiči Minuu, oigiedu da piästäjiä Jumalua ei ole paiči Minuu. 22 Minuhpäi kiändykkiä, sit piäzettö, muan kai agjat, sikse gu Minä olen Jumal, ei ole tostu. 23 Omal ičel annan sanan, Minun suus lähtöy tozi, vaihtumatoi sana: Minun ies painuu joga polvi, joga kieli andau sanan Minun nimes. 24 Nenga Minus sanotah: «Vai Ižändäl on tozi da vägi, Häi andau piäzendän».
Huigies tullah Hänellyö kaikin, ket vihas torattih Händy vastah. 25 Ižändän vuoh piäzöy oigiekse da suau kunnivon kai Izrail՚an rodu.
с русским текстом