1 A nygöi kuule Minuu, Juakoi, Minun käskyläine, kuule, Izrail՚, kuduan Minä valličin. 2 Nenga sanou Ižändy, kudai sinuu luadii da kuvai, avvutti sinule jo muaman kohtus olles: Älä varua, orju Minun, Juakoi, da armastettu [Izrail՚], kuduan Minä valličin. 3 Minä kuan vetty niile, ket tahtotah juvva, virrat kuivanuole muale. Minä valan Minun hengen sinun rodukunnale da blahoslovin sinun jälgeläzii. 4 I hyö ruvetah kazvamah heinien keskes, kui pajut vien rinnal. 5 Yksi sanou: «Minä olen Ižändän», toine nimittäy iččie Juakoikse, eräs kirjuttau omal käil: «Ižändän oma» da nimittäy iččie Izrail՚akse.
6 Nenga sanou Ižändy, Izrail՚an Tsuari, sen Lunnastai, Vägilöin Ižändy: Minä olen ezmäine, Minä olen jälgimäine, paiči Minuu ei ole Jumalua. 7 Ken on Minun jyttyine? Andakkah iänen, anna sanelou, midä on roinnuh sit aijas lähtijen, konzu Minä azetin täh vahnan rahvahan, libo anna sanelou, midä on da midä rodieu ielleh. 8 Älgiä varakkua, älgiä pöllästykkiä. Engo Minä jo ammui sanelluh sinule da ennustannuh? Työ oletto Minun tovestajat: ongo muudu Jumalua? Ei ole tostu kallivuo, Minä en tiijä mostu.
9 Jumalankuvien luadijat ollah tyhjät, no parahatgi niis kuvis ei tuvva nimidä hyödyy, hyö iče ollah sen tovestajat. Hyö ei nähtä, ei ellendetä, sikse puututah huigieh. 10 Ken luadiu jumalan libo valau paččahan, se ei tuo nimidä hyödyy. 11 Kaikin sen luadijat dai luajittajat puututah huigieh, ollahhäi luadijatgi vai ristikanzat. Anna kerävytäh hyö kaikin da tullah edeh, hyö pöllästytäh da huijustetahes.
12 Seppy luadiu ravvas kirvehen, häi ruadau ahjon rinnal, pal՚l՚oil häi kuvuau sen omal vägeväl käil sinnessäh, kuni ei väzy da nälgävy. Häi ei juo vetty i vaivuu. 13 Puuseppy [valliččou puun,] nuorazel miäräy kuvan piduhuon, sit teräväl luadiu sih merkit, sit kaiverdau kaiverdimel, silendäy sen, da muga luadiu sih čoman ristikanzan kuvan, gu azettua se pertih.
14 Häi kuadau kedroi, ottau pedäjän da tammin, net häi valliččou puuloin keskes mečäs. Häi istuttau puun, a vihmu kazvattau sen. 15 Se rodieu ristikanzale hallokse. Vuitin sit häi panou sih, gu suaja lämmiä, panou päččih tulen, pastau leibiä. Sen samazen puun jiännöksis häi luadiu jumalan, oman paččahan da kumardeleh sille kuvale, heittyy polvilleh sen edeh. 16 Puolet poltau tules, toizel puolel keittäy lihan da muut syömizet, pastau da syöy kylläl, lämbiey da sanou: «Hyvä, minä lämbiin, hyvä tuli». 17 A sit jiännyzis puupalois luadiu jumalan, oman paččahan, kumardah sille, heittyy polvilleh da molihes da sanou: «Piästä minuu! Sinähäi olet minun jumal!»
18 Hyö ei tietä nimidä, eigo ellendetä. Heijän silmät on salvattu, gu hyö ei nähtäs da sydämel ei ellendettäs. 19 Ei hyö oteta sidä omah sydämeh, ei heil ole ni tieduo ni ellendysty sanuo: «Puolen sit minä poltin tulisijas, hiilloksel pastoin leibiä, pastoin lihua da söin. A nualois jiännöksis luajingo minä tuan tylgevyön? Rubiengo sit kumardelemahes puučurkale?»
20 Häi juoksou tyhjäle peräh! Hänen muanitettu syväin vedäy händy yöksyksih. Häi ei voi piästiä välläle omua hengie da sanuo ičele: «Engo minä muanita omii käzii?»
21 Musta tämä, Juakoi, da sinä, Izrail՚, sikse gu sinä olet Minun orju. Minä luajiin sinuu, sinä olet Minun orju, Izrail՚, älä unohta Minuu. 22 Minä pyhkin sinun viäryön kui uvun, riähkät sinun kui pilven. Kiäny Minuhpäi, Minä lunnastin sinuu. 23 Pruaznuikkua, taivahat, sikse gu Ižändy luadii sen, pidäkkiä iluo, muan syvyöt, kohiškua hyväs mieles, mäit, mečät, kai puut mečäs, sikse gu lunnasti Ižändy Juakoin! Häi suau kunnivon Izrail՚as.
24 Nenga sanou Ižändy, kudai lunnasti sinuu da luadii sinuu jo muaman kohtus: Minä olen Ižändy, Kudai luadii kai, yksin levähytti taivahat, oijendi muan Omal väil, 25 Kudai luadiu tyhjikse kielastelijoin pappiloin merkit, ozuttau tiedoiniekoin mielettömyön, ajau iäre ylen viizahii, heijän tiijon luadiu tyhjäkse, 26 Kudai täyttäy Oman orjan sanan da todevuttau Omien sanankandajien nevvot, Kudai sanou Jerusalimale: «Sinä suat omii eläjii», da Juudan linnoile: «Teidy nostetah uvvessah! Ruušitut seinät Minä nostan», 27 Kudai sanou syvyöle: «Kuiva!» i Sinun jovet Minä kuivuan. 28 Kudai sanou Kiirale: «Minun paimoi!», i häi täyttäy kaiken Minun tahton da sanou Jerusalimale: «Sinuu nostetah!» da jumalankoile: «Sinuu alustetah uvvessah!»
с русским текстом