1 Täs on Minun käskyläine, kudaman Minä valličin, Minun armas, kudamah olen mieldynyh. Minä panen oman hengen Hänen piäle, i Häi ilmoittau oigien suvvon Jumalua tundemattomile rahvahile. 2 Ei Häi riidele eigo iännä, ei kuulta Hänen iändy pihoil. 3 Painunuttu kortehtu Häi ei katkua, kydijiä tuohustu Häi ei sammuta, kuni ei anna oigiele suvvole voittuo. 4 Häi ei väzy eigo vaivu, kuni ei sua muale oigiedu suuduo. Hänen zakonoih ruvetah uskomah suaret.
5 Nenga sanou Ižändy Jumal, kudai luadii taivahan da oijendi sen, oijendi muan dai kai, midä mua andau, andoi mil hengittiä rahvahale dai hengen mual kävelijöile: 6 – Minä, Ižändy, kučuin Sinuu toziruadoh. Minä pien Sinuu käis, vardoičen Sinuu. Sinuu Minä panen täyttämäh tädä liittuo, kuduan Minä luajiin tämän rahvahanke. Se andau valgien kaikile rahvahile, 7 gu avata sogieloin silmät, gu piästiä kiiniotettuloi välläle da pimies istujii – tyrmäs. 8 Minä olen Ižändy, se on Minun nimi. Minä en anna nikelle Minun kunnivuo, en anna Minun ylendysty tyhjile kuvile. 9 Työ näittö, ennustettu tapahtui, a uuttu Minä sanelen teile; enne gu se rodieu, Minä pien viestin teile.
10 Pajatakkua Ižändäle uuzi pajo, ylendäkkiä Händy muan agjas toizeh, työ, kuduat uijatto merel, dai iče meri, kai midä sie on, suaret dai suarien eläjät. 11 Nostakkua iäni, tyhjy mua dai sen linnat, hierut, kus eletäh kidaralazet! Anna pietäh hyviä mieldy kallivoloil eläjät, annetah iänen mäin korgevuos. 12 Anna annetah kunnivon Ižändäle, anna iäneh kiitetäh Händy suaril.
13 Ižändy lähtöy suurennu, kui hyvä toramies Häi sytyttäy tavan; kuččuu da kirguu toraiänel da ozuttau vihaniekoile Oman väin. 14 – Minä hätken olin vaikkani, tirpin, piettelimmös. Nygöi rubien iändämäh kui lapsensuaju, rubien čiihuomah da hengie haukkimah. 15 Tyhjendän mäit dai mättähät, kuivuan kai heinät. Minä muutan joven suarikse, kuivuan järvet. 16 Minä vietän sogieloi dorogua myö, kudamua hyö ei tietä, tundemattomil matkoil vietän heidy. Pimien heijän ies Minä muutan valgiekse, viärät dorogat oigiekse. Vot midä Minä luajin heile, engo jätä heidy nikonzu. 17 Sit myöstytäh da huijustetahes net, kuduat uskotah tyhjih jumaloih da sanotah kuvile: «Työ oletto meijän jumalat».
18 Kuunnelkua, kuurnehet, da kačokkua, sogiet, gu nähtä. 19 Ken on moine sogei, kui Minun sluužii, moine kuurnis, kui Minun viestinsuattai, Minun työtty? Ken on moine sogei, kui Minun suvaittu, moine sogei, kui Ižändän orju? 20 Sinä näit äijän, no et pannuh mieleh, korvat oldih avvoi, no et kuulluh.
21 Ižändy kačoi hyväkse Oman oigevuon täh nostua korgiele da luadie kunnivoitetukse zakon. 22 No nygöi tämä rahvas on levitetty da kiškottu, se on salvattu tyrmih da pimielöih haudoih. Hyö muututtih sualehikse, eigo ole heijän piästäjiä, heil kiskottih kai, eigo niken sano: «Anna järilleh!» 23 Ken teis kalduau tälle korvan, kuundelou tarkah tulieloih aigoih niškoi?
24 Ken andoi Juakoin rovun kiškojile, Izrail՚an – pahanluadijoile? Eigo Ižändy, kuduadu vastah myö luajiimmo riähkiä? Sikse gu net ei tahtottu kävellä Hänen dorogoi myö, ei kuunneltu Hänen zakonua. 25 Muga Häi valoi heijän piäle Oman suuren tavan da voinan pahuon. Se tulel kierdi heidy kaikkielpäi, no hyö ei oldu huoles, tuli polti heidy, no heijän sydämet ei ellendetty.
с русским текстом