1 Vaikastukkua Minun ies, suaret, anna suajah uuttu vägie rahvahat. Tulgua edeh da sanokkua: «Nouzemmo yhtes suvvole».
2 Ken nostatti päivännouzupuolel oigevuon miehen? Ken kučui händy astumah hänele jälles? Ken andoi hänele rahvahat da painoi tsuarit vallan alle? Miekal häi muutti heidy pölykse, piššalil – ollekse, kuduadu kandelou tuuli. 3 Häi ajau heidy, rauhas matkuau ielleh omua dorogua, kuduadu myö ei kävellyh nikonzu. 4 Ken luadii da täytti sen? Se, Ken alguudah myö kuččuu rovut. Minä – Ižändy enzimäine, dai jälgimäzis – se samaine.
5 Nähtih sen suaret, pöllästyttih, muan agjat särähtettihes. Net lähettih da yhtyttih. 6 Jogahine avvuttau toizele da sanou rinnal olijale: «Pyzy lujannu!» 7 Seppy rohkuau kullan valajua, pal՚l՚umies – tagojua da sanou: «Hyvä rodih!» da lujendau vie nuagloil, gu rodies luja.
8 A sinä, Izrail՚, Minun orju, Juakoi, kuduan Minä valličin, Avraaman, Minun dovarišan, siemen, 9 – sinä, kuduan Minä otin muan agjois, kučuin sen reunois, da sanoin sinule: «Sinä olet Minun orju. Minä valličin sinuu, en hylgiä sinuu», 10 – älä varua, Minä olen sinunke, älä pöllästy, Minä olen sinun Jumal. Minä lujendan sinuu, i avvutan sinuu, kannatan sinuu Minun lujal oigevuon käil.
11 Kačo, huijatunnu da nagretunnu jiäjäh kaikin sinuu vihuajat, hyö roijah animit, hävitäh sinunke kiistäjät. 12 Rubiet eččimäh heidy, et lövvä niidy, ket nostih sinuu vastah, ket torattih sinunke, roijah kui tyhjät, juuri tyhjät. 13 Sikse gu Minä olen Ižändy, sinun Jumal, Minä pien sinuu sinun oigies käis, sanon sinule: «Älä varua, Minä avvutan sinule».
14 Älä varua, Juakoi-čyöttö, vähävägine Izrail՚! Minä avvutan sinule, nenga sanou Ižändy, sinun Lunnastai, Izrail՚an Pyhä. 15 Kačo, Minä luajin sinus terävän puimurin, uvven, terävien hambahienke. Sinä rubiet puimah mägilöi, hieromah niidy, mättähät roijah gu aganot. 16 Sinä rubiet tuulettamah niidy, tuuli kandelou niidy, tuulispyöröi vedäy. A sinä ihastut Ižändäs, rubiet löyhkämäh Izrail՚an Pyhäl. 17 Köyhät da pakiččiezet ečitäh vetty, sidä ei ole. Heijän kielet kuivetah viettäh. Minä, Ižändy, kuulen heidy, Minä, Izrail՚an Jumal, en jätä heidy. 18 Minä avuan jovet pal՚l՚ahil mägilöil, silmykaivot alangoloil. Tyhjän muan muutan järvekse, kuivan muan viennouzemikse. 19 Minä istutan tyhjäh muah kedrat, akatsiet, mirtat da voipuut, Minä kazvatan sil kiparisat, pajut da pedäjät yhtes, 20 anna nähtäh da ellendetäh rahvas, kačotah da tiijustetah: tämän luadii Ižändän käzi, andoi Izrail՚an Pyhä. 21 Sanokkua teijän dielo, sanou Ižändy, tuogua teijän tovestukset, sanou Juakoin Tsuari. 22 Anna hyö nähtäh ielpäi, midä tapahtuu, anna sanotah meile, enne ku se tapahtuu, sit myö omal mielel ellendämmö, kui se loppih.
23 Sanokkua, midä rodieu tuliel aijal, sit myö tiijustammo, gu työ oletto jumalat. Libo luajikkua midätahto hyviä libo pahua, gu myö kummeksizimmo da nägizimmö yhtes teijänke. 24 No työhäi oletto animit i ruavot teijän ollah tyhjät. Tylgei on meile se, ken valliččou teidy.
25 Minä nostin händy pohjazes, i häi tulou. Päivännouzuspäi häi rubieu kuččumah Minuu nimel da pollettamah valdumiehii kui ligua, kui pavoinluadii savie. 26 Ken teis sanoi sen ielpäi, gu meil tiediä? Ken saneli äijiä enne niidy tapahtumii, gu myö voizimmo nygöi sanuo: «Häi pagizi tottu»? No niken ei sanonuh, niken ei andanuh viestii, niken ei kuulluh teijän sanoi. 27 Minä ezmäine sanoin Sionale: «Täs se on!» da annoin Jerusalimale iloviestin tuojan. 28 Minä kačoin, ei olluh nikedä, ei löydynyh heijän keskes n՚evvon andajua, ni yhty, kel voinnuzin kyzyö da suannuzin vastavuksen. 29 Hyö kaikin ollah vai animit, tyhjät ollah heijän ruavotgi, heijän paččahat ollah vai tuuli da tyhjy.
с русским текстом