Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Niih aigoih Jezekii rodih voimattomakse da oli kuolendukuvil. Hänellyö tuli sanankandai Isaija, Amosan poigu, da sanoi: «Nenga sanou Ižändy: Kirjuta perindöbumuagu sinun kois, sinä kuolet, et piäze».
2 Sit Jezekii kiändyi seinähpäi da moliihes Ižändäle, sanoi:3 «Oi, Ižändy! Mustat, minä sluužiin Sinule uskollizesti da kaikel sydämel, luajiin kai Sinun tahton mugah Sinun silmis». Jezekii itki äijäl.
4 Sit oli Ižändän sana Isaijale, Häi sanoi:5 «Mene, sano Jezekiele: Nenga sanou Ižändy, Davidan, sinun tuatan, Jumal: ‘Minä kuulin sinun malitun, näin sinun kyynälet, i kačo, Minä ližiän sinule igiä viizitostu vuottu.6 Assirien tsuarin käzis Minä sinuu piästän, piästän tämän linnan dai vardoičen sidä’.7 Täs sinule merki Ižändäs, kudai ozuttau, gu Ižändy täyttäy min uskaldi:8 Kačo, Ahazan ylähäzen pertin pordahile langieu kuvahaine, päiväzen heittyjes segi heittyy alemba. Minä nostan sen järilleh kymmenele porrasaskelele, kudamii myö se oli jo heittynyh».
I päiväine nouzi järilleh kymmenele porrasaskelele, kudamii myö se heityi.
9 Juudien tsuarin Jezekien malittu, konzu häi oli voimatoi da parani sit voimattomuos.
10 «Minä jo sanoin ičele: Elaijan keskipäivis
minul pidäy lähtie tuonilmazen veriäh,
minun jälgivuvvet jiäjäh elämättäh.
11 Minä sanoin:
Minä en näi jo Ižändiä,
Ižändiä elävien mual,
en enäm näi ristikanzua
mual eläjien keskes.
12 Kui paimoin stuanu
minun eloisija riičitäh da vietäh iäre.
Minul pidäy leikata oma elaigu,
kui kangahan kudoi leikkuau kangahan.
Minuu leikatah loimilangois.
Päivän dai yön minä vuotin, gu Sinä työnnät minule surman.
13 Minä vuotin huondeksessah.
Rounu leijon Häi katkoi minun luuloi.
Päivän dai yön minä vuotin, gu Sinä työnnät minule surman.
14 Minun iäni oli gu kurren libo piäsköin iäni,
hykerdin gu kyyhköi.
Minun silmät tuskis kačottih taivahah.
Ižändy! Minuu ahtistau, piästä minuu!
15 Midä minä sanon?
Häi sanoi, Häi luadii.
Hil՚l՚azeh rubien viettämäh elaijan päivii,
mustan minun hengen tuskat.
16 Ižändy! Nenga eletäh,
täs on minun hengen elaigu.
Sinä parandat minuu,
annat minule eliä.
17 Kačo, hyvyökse minule oli se tusku,
Sinä piästit minun hengen
surman havvas,
lykkäit kai minun riähkät Sinun sellän tuakse.
18 Ei tuonilmaine ozuta Sinule kunnivuo,
ei surmu kiitä Sinuu,
ei kalmah mennyöt uskota Sinun todeh.
19 Elävy, vai elävy tuou Sinule kunnivuo,
kui nygöi minä ylendän Sinuu.
Tuatto sanelou lapsile Sinun toves.
20 Ižändy on minun piästäi,
i myö meijän elaijan kaikil päivil
minun soittimien kaikkien kielienke
rubiemmo pajattamah pajoloi Ižändän kois».
21 Isaija sanoi: «Anna tuvvah survottuu smokvua da levitetäh se paiziele piäle, i häi paranou».22 Jezekii kyzyi Isaijal: «Mi rodieu merkinny sit, gu minä voin vie astuo Ižändän kodih?»
Глава 38