1 Paha rodieu sinule, hävittäi, kuduadu ei hävitetty, da kiškoi, kudamua ei kiškottu! Konzu lopet oman hävitändyruavon, sit sinuu iččiedäs hävitetäh, konzu lopet kiškondan, sinuugi kiškotah.
2 Ižändy, armahta meidy! Sinuh uskommo, ole meijän käzien väinny huondekses da piäzendänny ahtahal aijal. 3 Sinun jyrizijäs iänes pajetah rahvas, konzu Sinä nouzet, levitäh kanzukunnat. 4 Työ rubietto keriämäh omua sualistu, kui keriäy toukku, hypätäh sille piäle, kui hyppiäy lendäičirku.
5 Korgei on Ižändy, kudai eläy korgevuksis. Häi täyttäy Sionan oigiel suvvol da oigiel mielel. 6 Sit tullah sinun hyvät aijat, piäzendän kyllys, viizahus da tiedo. Ižändän varavo rodieu sinun uardeh.
7 Kačo, vägevät kirrutah pihoil, itkietäh net, ket tahtottih rauhua. 8 Tyhjettih dorogat, ei ole matkuniekkoi, sobu on rikottu, tovestajat vältetty, niminny ei pie rahvastu. 9 Mua atkaloiččeh, kuivau. Livan on huijattu, se näivištyi. Saron on kui tyhjy mua, Vasanas da Karmilas lehtet pakuttih puulois.
10 – Nygöi Minä nouzen, sanou Ižändy, nygöi Minä nostan Iččie, nygöi nouzen korgiele. 11 Työ oletto kohtuzet heinäl, olgie työ suatto, teijän hengitys on tuli, se syöy teidy. 12 Rahvahat roijah kui palai kivi, kui leikattu piidoituhjo heidy poltetah tules. 13 Kuunnelkua, loittozet, midä Minä luajin, i työ, lähäzet, tiijustakkua Minun vägi.
14 Pöllästyttih riähkähizet Sional, särevyttih jumalattomat: «Ken meis voit eliä kaiken syöjäs tules? Ken voit eliä igäzes tules?» 15 – Se, ken eläy oigiel da sanou toven, ken vihuau hyövyndiä, kudai tulou toizien ahtistandas, ken ei anna valdua omile käzile ottua lahjuksii, salbuau omat korvat, gu ei kuulta verenvalutandas, da salbuau silmät, gu ei nähtä pahoi ruadoloi. 16 Se rubieu elämäh korgiel mäil, sen olendusija on piäzemättömien kallivoloin keskes. Leibiä hänel rodieu da ni vezi ei loppei. 17 Sinun silmät nähtäh Tsuarin Hänen čomuos, nähtäh loittozen muan. 18 Sinun syväin rubieu mustelemah mennyzii pahoi aigoi: «Kus on se maksuloin keriäjy, kus viessuaju, kus bašn՚oin kaččoi?» 19 Et näi enäm sidä vihažua rahvastu, kuduan pagin on ellendämätöi, kuduan kieli on kummalline, vieras.
20 Kačahtai Sionah, meijän pruazniekoin linnah! Sinun silmät nähtäh Jerusaliman, rauhažan eloisijan, stuanun, kuduadu ei siirtä toizeh kohtah. Sen seibähät nikonzu ei kuavuta, eigo katkie ni yksi nuoru. 21 Sie on meil suuri Ižändy, kudai on gu jogi da levei kanualu. Sinne ei piäze ni yksi veneh eigo laivu. 22 Ižändy on meijän suudii, Ižändy on meijän zakonoinluadii, Ižändy on meijän tsuari, Häi piästäy meidy. 23 Löystyttih sinun nuorat, ei pyzytä pystyi mačtat, ei sua nostua purjehii. Sit rodieu suuri sualehen jagamine. Sit rammatgi lähtietäh kiškomah. 24 Ni yksi hengi ei sano: «Minä olen voimatoi». Eläjile sie rahvahile riähkät roijah prostittu.
с русским текстом