1 Paha rodieu niile, ket mennäh Jegiptah eččimäh abuu, nadeijahes heijän heboloih da kärrylöih, sikse gu niidy on äijy, da raččumiehih, sikse gu net ollah vägevät, a Izrail՚an Pyhäh ei kačota, eigo kiännytä Ižändähpäi. 2 No Ižändygi on viizas. Häi työndäy pahuon, Häi ei muuta Omii sanoi. Häi rubieu toruamah pahanluadijoi vastah da heijän abuniekkoi vastah. 3 A jegiptalazet ollah rahvas, ei Jumal, dai hevot heijän ollah liha, ei hengi. Ižändy oijendau käin, i öntästyy puolistai dai se, kedä puolistetah. I kaikin yhtes hävitäh.
– Kui leijon, nuori leijon, kudai ärizöy oman sualehen piäl, ei pöllästy, ei jätä omua sualistu, hos äijy paimoidu čiihotanneh hänele, muga Vägilöin Ižändy tulou alah toruamah Sionan mäin da sen mättähän puoles. 5 Kui linduine omii poigii, muga Vägilöin Ižändy kattau Jerusaliman, puolistau da piästäy, kaččou da vardoiččou.
6 Kiändykkiä Sen puoleh, kuduas työ loitokse eroitto, Izrail՚an poijat!7 Sinä päivänny työ lykkiättö net hobjazet da kuldazet tyhjien jumaloin kuvat, kuduat luajiitto omil käzil teile riähkäkse.
8 Assur kuaduu ei miehen miekkah! Ei miehen miekku sidä syö! Se pagieu miekas, sen nuoret miehet roijah pakkoruadajikse. 9 Varavos murduu sen vägi. Sen kniäzit ruvetah varuamah flaguu. Nenga sanou Ižändy, kuduan tuli on Sional, a päčči Jerusalimas.
с русским текстом