1 Oi sinuu, Ariil, Ariil, linnu, kuduas eli David! Ližäkkiä vuodeh vie vuozi, iškiekkiä verhu pruazniekkah. 2 No Minä ahtistan Ariilua, i rodieu itkuu da voihkettu, i se jiäy Minul kui verhualtari – Ariil. 3 Minä nostan stuanut sinus ymbäri, ahtistan sinuu vardoičendubašn՚oil, nostan sinuu vastah seinät. 4 Sinä roittos alendettu, muaspäi rubiet pagizemah, i pahoi rubieu kuulumah sinun iäni muan sydämespäi, iäni sinun rodieu gu kuolluon iäni, rubieu tulemah muaspäi, muaspäi rubiet šupettamah.
5 Äijy rodieu sinul vihaniekkua, hyö roijah gu hieno pöly, vihažat joukot gu lendäjät aganot. I se rodieu kerras, ylen terväh. 6 Vägilöin Ižändy tulou sinulluo jyrynke da muan särizendänke, i suuri rodieu iäni, bauhu, tuuli da kaikensyöjy piätuli.
7 Kui uni, kui painajaine, roih kaikkien rahvahien joukko, kuduat toratah Ariilua vastah, kaikkien niilöin joukko, ket toratah händy vastah dai hänen varustuksii vastah i ahtistetah händy. 8 Heile rodieu muga kui nälgähizele, kudai nägöy unis buito syöy, no sit havaččuu i hänel on nälgy, libo kui ristikanzale, kuduadu juotattau: häi nägöy unis, buito juou, a havaččuhuu händy äijäl juotattau. Muga rodieu niile äijile rahvahile, kuduat toratah Sionua vastah.
9 Kummeksikkua da diivikkiä: hyö sovendettih toizii dai iče sovettih. Hyö ollah humalas, no ei viinan täh, häilytäh, no ei juondas. 10 Ižändy työndi teijän piäle unen hengen, salbai teijän silmät, sanankandajat, katoi teijän piät, työ nägijät.
11 Joga sanankandajan nägy on teile gu sana salvatus da pečatil painetus kniigas, kuduan annetah kirjah maltajale da sanotah: «Luve tämä». A se vastuau: «En voi. Se on salvattu pečatil».12 Gu kniigu annetah sille, ken ei malta lugie, da sanotah: «Luve!» Sit häi vastuau: «Minä en malta lugie».
13 Ižändy sanoi: – Kerran tämä rahvas lähenöy Minuh vai suul, kunnivoittau Minuu vai huulil, kerran sen syväin on loitton Minus, i kerran heijän kunnivoitandu on vai rahvahan käskylöin kuundelendu, 14 ga sit Minä uvvessah luajin tälle rahvahale kummeksittavii ruadoloi, diivittäviä: sen viizahien viizahus kaduou, ei rodei mieldy sen mielevil.
15 Paha rodieu niile, ket tahtotah peittyö syvembäle, gu peittiä omat mielet Ižändäs, kuduat pimies luajitah omii dieloloi da sanotah: «Ken nägöy meidy? Ken tunnustau meidy?» 16 Oi teijän mielettömytty! Voibigo pavoinluadijua verrata saveh? Voibigo luajittu vešši sanuo luadijas: «Ei häi luadinuh minuu»? Sanougo luajittu luadijas: «Ei häi ellendä nimidä»?
17 Vai kodvaine vie, pikoi kodvaine, ga eigo sit Livanan mäit muututa savukse, da eigo saduu ruveta počitoimah kui meččiä? 18 Sinä päivänny kuurnehet kuultah kniigan sanat, a sogieloin silmät ruvetah nägemäh, avavutah syväs pimies. 19 Kurjat ruvetah pidämäh iluo Ižändäs, a köyhimät iloijah Izrail՚an Pyhäs, 20 sikse gu ei rodei enämbiä abeiččijoi, pahanpagizii häviey, hävitäh kai viäryönluadijat, 21 kuduat sevoitetah ristikanzan sanoin verkoh, a sidä, ken tahtou oigiedu suuduo, tavatah verkoh, oigien ähkätäh iäre. 22 Sikse nenga sanou Juakoin rovus Ižändy, kudai tunnusti omakse Avraaman: – Sit Juakoi ei puutu huigieh, eigo hänen rožat vallota. 23 Konzu häi nägöy omien keskes omat lapset – Minun käzien ruavon –, hyö ruvetah kunnivoittamah Minun nimie, kunnivoittamah Juakoin Pyhiä da painutah Izrail՚an Jumalan ies. 24 Sit net, kenen mielet ollah yöksyksis, tiijustetah mielevyön, a kuulemattomat opastutah kuulemah.
с русским текстом