Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Sinä päivänny pajatetah Juudan muas tämä pajo:
Meil on luja linnu.
Seinän da vualun sijas
Häi andoi meile piäzendän.
2 Avakkua vorotat,
anna tulou tänne oigei rahvas,
kudai pyzyy toves.
3 Sille, kuduan mieli on ainos luja,
Sinä annat tävven rauhan,
sikse gu Sinuh uskou häi.
4 Uskokkua Ižändäh ainos,
sikse gu Ižändy Jumal on igäine lujus.
5 Ižändy lykkäi alah niidy,
ket elettih korgiel,
korgien sen linnan lykkäi alah, muan tazale,
muutti sen pölykse.
6 Jallat polletetah sidä,
köyhien jallat,
pakiččiezien jallanpohjat.
7 Oigeimielizen matku on oigei.
Sinä sen luajit siliekse.
8 I Sinun suudoloin matkoil, Ižändy,
myö uskommo Sinuh,
Sinun nimeh da Sinun mustelendah
pyrgiy meijän hengi.
9 Sinulluo pyrgiy minun syväin yöl,
Sinuu eččiy minun hengi huondekses aijoi.
Konzu Sinun suvvot todevutah muan piäl,
sit mual eläjät opastutah elämäh oigiedu elaigua.
10 Gu jumalattomua prostitanneh,
häi ei opastu elämäh oigieloin jytyi,
häi viäristäy oigien muas,
eigo kačo Ižändän suuruoh.
11 Ižändy! Sinun käzi oli nostettu korgiele,
no hyö ei nähty sidä.
No sit hyö nähtäh sen,
i heile rodieu huigei,
niile, ket vihatah Sinun rahvastu.
Tuli syöy Sinun vihaniekkoi.
12 Ižändy, Sinä annat meile rauhan.
Kai meijän ruavotgi Sinä valmistat meih niškoi.
13 Ižändy, Jumal meijän!
Toizet vallanpidäjät oldih meijän piäl, paiči Sinuu.
Nygöi vai Sinun nimi on meijän huulil.
14 Kuolluot ei elavuta,
vägevät ei nosta,
sikse gu Sinä suudiit heidy da hävitit,
hävitit mustongi heis.
15 Sinä suurendit Oman rahvahan, Ižändy,
suurendit rahvahan
da ozutit Oman suuruon,
loitondit kai muan rajat.
16 Pahal aijal se ečči Sinuu, Ižändy,
hil՚l՚azeh moliihes,
konzu Sinä kuritit heidy.
17 Kui kohtuine naine, kuduale tuli suanduaigu,
tirpau gor՚ua da iändäy kibulois,
moizet olimmo myö Sinun ies, Ižändy.
18 Myö olimmo kohtuzet, myö näimmö muokkua,
no saimmo vai tuulen,
no muadu emmo piästänyh,
muan eläjät ei kuavuttu.
19 No nostah Sinun kuolluot,
heijän rungat elavutah!
Noskua da piekkiä iluo, pölyh kuadunuot!
Sinun kaste on kazvun kaste.
Mua andau järilleh kuolluot.
20 Mene, minun rahvas, omih pertilöih
da salbua ičele jälles veräi,
peity kodvazekse,
kuni ei loppei viha.
21 Sikse gu iče Ižändy lähtöy Omas eländysijas,
gu tazata muan eläjile heijän pahois ruadolois.
Sit mua avuau otetun veren,
eigo peitä omii tapettuloi.
Глава 26