1 Työndäkkiä lambahat muan ižändäle, Selaspäi tyhjän muan kauti Sionan tyttären mäile! 2 Gu pagiejat linnut libo gu pezäs pöllätetyt poigazet, ollah Moavan tyttäret Arnonan kualamol. 3 «N՚evvo meidy, luaji piätös! Luaji meile pilvežy keskipäivän aigua, kui yöl peitä meidy ajettuloi pimieh ičes tuakse, älä menetä pagolazii. 4 Anna eletäh sinulluo minun ajetut moavilazet, peitä heidy kiškojis! Ahtistajua ei rodei, kiškondu lopeh, painajat hävitäh mual. 5 Sit azetetah armon prestol, i istuhes sinne Davidan stuanuh sud՚d՚u, kudai eččiy toven da rubieu suudimah oigiel suvvol».
6 «Kuulimmo myö Moavan ylbevyös, suures ylbevyös, mittuine julgei se oli, sen ylimielizyös da hyväkse menendäs, havizendas da tyhjis paginois». 7 Sikse Moav rubieu itkemäh Moavas, kaikin ruvetah itkemäh. Itkiekkiä mustelles Kir-Harešetan viinumuarjoi. Moav on kuattu muah. 8 Esevonan pellot tyhjettih dai Sevaman viinumuarjusavut. Rahvahien piäl vallanpidäjät hävitettih parahat niis. Savut kazvettih Jazerassah, levittih tyhjäh muah, niilöin vezat levittih meren tuakse. 9 Sikse minägi rubien itkemäh Sevaman viinumuarjupuuloi, itken Jazeranke, rubien valelemah sinuu minun kyynälil, Esevon da Eleala, sikse gu sinun keriändyaigua da sinun leikkuanduaigua kajahtih toraiäni. 10 Hävii uudizen andajal mual ilo da hyvämieli, viinumuarjusavus ei pajateta, ei liekastellahes, viinumuarjan kazvattai ei polleta viinumuarjoi viinukuuras. Vaikastuttih iloiänet. 11 Sikse minun vačču itköy Moavas, kui liiru, a minun syväin – Kir-Harešetas. 12 Hos i tulou Moav da rubieu väzyndässäh pruaznuimah mättähil da tulou omah pyhäh kohtah molimahes, no se ei avvuta.
13 Nämä sanat Ižändy sanoi Moavas jo enne.14 Nygöi nenga sanou Ižändy: Kolmen vuvven mendyy – lugiettu tarkah gu saldatan päivät – Moavan vägi kaduou yhtes sen suuren rahvahanke, jällele jiäy vai vähäine, ylen vähä rahvastu.
с русским текстом