Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Vavilonan aigu on lähäl, sen päivät on lugietut, sikse gu Ižändy armahtau Juakoin da ottau järilleh omakse rahvahakse Izrail՚an. Hyö ruvetah elämäh heijän omal mual. Sie elänyöt muugalazet yhtytäh Juakoin jälgeläzih da tartutah Juakoin taloih.2 Vierahat rahvas, kuduat otetah omakse Izrail՚an da tuvvah heidy kodih, puututah Ižändän mual orjikse da orjunaizikse, otetah kiini heijän kiiniottajii i ruvetah pidämäh oman vallan al niidy, ket piettih heidy vallan al.3 Tulou päivy, konzu Ižändy piästäy sinuu sinun tuskas da varavos, piästäy orjuos da pakkoruavos.4 Sit sinä pajatat Vavilonan tsuarile peräh, sanelet:
Kui ei roinnuh muokkuajua,
loppih kiškondu!
5 Ižändy katkai jumalattomil kepin,
valdumiehil rozgan,
6 kudai tavas löi rahvahii,
löi loppemattah,
vihas pidi valdua rahvahien piäl
da ahtisti heidy heittämättäh.
7 Kai mua huogavuu rauhas,
iloiäni kuuluu kaikkiel.
8 Kiparisat da Livanan kedrat
iloijehes sinus da sanotah:
«Nygöi, gu sinä olet muas,
niken ei tule kuadamah meidy».
9 Uavun syvyöt ollah liikkehel sinun täh,
gu vastata sinuu sie,
nostatti sinuh niškoi Refaimoi,
kaikkii muailman tsuariloi,
kaikkien rahvahien tsuariloi
nosti heijän prestoloil.
10 Kaikin hyö ruvetah sanomah sinule:
«Sinägi kaimait oman väin kui myögi,
sinägi olet meijän jyttyine!
11 Tuonilmazeh on lykätty sinun ylbevys
kaiken sinun hälynke.
Sinun al vilistäh madozet,
madozet ollah sinun kattiennu.
12 Kui pakuit sinä taivahas,
sinä Päiväntiähti, zor՚an poigu!
Sinuu lykättih alah, muale,
sinä rahvahien painai».
13 Sinähäi sanoit omas sydämes:
«Nouzen taivahah,
Jumalan tiähtii korgiembale
nostan oman prestolan,
rubien istumah mäil jumaloin keskes
pohjazen agjas.
14 Minä nouzen ylembä pilvii,
roimmos kui Ylimäine».
15 Nygöi sinä olet lykätty tuonilmazeh,
sen syvyzih.
16 Ken nägöy sinuu, kaikin tarkah kačotah sinuh,
duumaijah sinus:
«Ongo tämä se ristikanzu, kudai säräitti muadu,
liikutti valdukunnat,
17 luomukunnan luadi tyhjäkse,
levitti sen linnat,
kiini otettuloi ei piästänyh kodih?»
18 Kai rahvahien tsuarit virutah kunnivos,
jogahine omas kalmas,
19 a sinuu lykätäh loitos omas kalmas,
kui pädemätöi oksu,
kui kuolluzien soba, miekal pystettylöin,
kudamii lykätäh haudah kivilöin keskeh
– sinä olet gu kuolluh, kuduan piäl kävelläh.
20 Sie et piäze ičenjyttymien rinnale kalmas,
sikse gu hävitit oman muan,
tapoit oman rahvahan:
ei mustella ijäs pahanluadijoin nimie.
21 Valmistakkua kiruondukohtu hänen poijile
heijän tuatan viäryön täh!
Muuten net voijah viegi nosta da ottua valdah muan
da nostua linnoi kaikkiele muailmas.
22 Minä nouzen heidy vastah,
sanou Vägilöin Ižändy,
hävitän Vavilonan nimen i kai jälgeläzet,
poijan dai vunukan, sanou Ižändy.
23 Minä luajin sen nieglikkoloin eländysijakse,
suokse,
pyhkin sen iäre hävittäjäl vastal,
sanou Vägilöin Ižändy.
24 Nengoman sanan andoi Vägilöin Ižändy:
– Kui Minä reknain, mugai rodieu,
kui Minä käsken, muga tapahtuu.
25 Minä piätin hävittiä Assuran Minun omas muas.
Omil mägilöil Minä polletan händy.
Sit pakkuu Izrail՚an hardieloil jygei takku
i keritäh nuorat hänen sivuloil.
26 Tämä on Minun piätös, kudai koskeh kaikkii rahvahii.
Täs on käzi, kudai on oijendettu kaikkien rahvahien piäle.
27 Gu Vägilöin Ižändy luadi piätöksen, ken sen muuttau?
Gu Häi nosti käin, ken voibi azettua sen iškun?
28 Tsuari Ahazan kuolenduvuvvel oli moine ennustussana:
29 Älä ihastelei sinä, Filistien mua,
hos katkei se keppi, kudai löi sinuu!
Sikse gu mavon juures nouzou paha mado,
a sit rodieu lendäi mado.
30 Sit kaikis köyhimät syvväh kylläl,
pakiččiezet eletäh rauhas,
a sinun juuret Minä tapan nälläl.
Se tappau kai sinun jälgeläzet.
31 Vongukkua, vorotat! Ulvo iäneh, linnu!
Leviet sinä kai, Filistien mua.
Savvu nouzou pohjazes,
vihaniekoin joukko tulou,
niken sie ei jiä jällele.
32 Midä vastata vierahan muan viestinvedäjile?
– Sen, gu Ižändy lujendi Sionan,
sie löytäh eländysijan Hänen rahvahan köyhät.
Глава 14