1 Endine aigu alendi Zavulonan da Neffaliman muan, no tulii aigu nostau Meren tien, Jordanan tagazen muan da muugalazien Galilein kunnivon.
2 Rahvas, kudai pimies eläy, nägöy suuren valgien. Niile, ket eletäh surman pimies, avavuu suuri valgei. 3 Sinä suurendat rahvahan luvun, luajit suurekse sen ilon. Hyö ruvetah pidämäh iluo Sinun ies, kui pietäh iluo leikkuanduaigua, libo sualistu jagajes. 4 Sikse gu sen takan, kudai painoi heidy, pletin, kudual lyödih heidy, da heidy painajan kepin Sinä katkuat, kui katkait Madiaman päivänny. 5 Sikse gu kai torabauhus kulutetut jallačit dai verisovat poltetah, net syöy tuli. 6 Sikse gu lapsi rodiihes meile, meile on annettu Poigu. Hänen hardieloil on valdu, Händy nimitetäh Kummanhyvä, N՚evvonandai, Vägevy Jumal, Ilmanigäine Tuatto, Rauhuon Kniäzi. 7 Suuri on Hänen valdu, rauhu on loppumatoi Davidan prestolal da hänen valdukunnas. Oigei suudo da tozi ollah sen lujannu alustannu nygöi dai ilmazen ijän. Vägilöin Ižändy pyhäl väil luadiu sen.
8 Ižändy työndi sanan Juakoile, suvvon sanan Izrail՚ale. 9 Sen toven nägi kai rahvas, Efrem dai Samarien eläjät, kuduat sanottih ylbiesti dai julgiel sydämel: 10 «Sorruttih savikirpiččyseinät, myö luajimmo vestetys kives! Sikomorisropilat on pilkottu, nygöi tuvvah sijah kedrulahkuo!»
11 Ižändy nostau Izrail՚ua vastah vastustajan – Retsinan, yllyttäy hänen vihaniekkoi: 12 Siirieläzii päivännouzupuoles, filistiläzii päivänlaskupuoles. Ahnehesti hyö ruvetah syömäh Izrail՚ua tävvel suul. Viegi ei alevunnuh Ižändän taba, Hänen käzi on vie ylähän.
13 No rahvas ei kiändynyh Lyöjän puoleh eigo tulluh Vägilöin Ižändällyö. 14 Sit Ižändy leikkai Izrail՚al piän dai hännän, leikkai pal՚man ladvan da kažl՚anvarren yhtenny päivänny. 15 Vahnimat da ylimäzet – se on piä, sanankandajat, net kielahat opastajat – se on händy. 16 I tämän rahvahan johtajat viettih sen harhah da suatettih viettävii surmah.
17 Sendäh Ižändy ei žiälöiče nuorii miehii, eigo armahta ni armoittomii ni leskii, gu kaikin net ollah kielastelijat da pahanluadijat, suut i kielet heijän paistah mielettömiä. Viegi ei alevunnuh Ižändän taba, Hänen käzi on vie ylähän.
18 Ga sit jumalattomus paloi gu tuli, sytyttih palamah piidoituhjot da ohtoit, tuli on mečän sydämes, savvu paččahinnu nouzou ilmah. 19 Vägilöin Ižändän viha poltau muan, se syöy rahvahii, ristikanzu ei žiälöiče ni omua vellie. 20 Hyö syvväh oigiel puolel, no jiäjäh nälgäh, syvväh hurual puolel, no ei roija kylläzet, hyö syvväh oman käzivarren lihua: 21 Manassii – Efremua, Efrem – Manassiedu, mollei yhtes – Juudua! Viegi ei alevunnuh Ižändän taba, Hänen käzi on vie ylähän.
с русским текстом