Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Tsuari Ozien kuolenduvuvvel näin minä Ižändän. Häi istui korgiele nostetul prestolal. Hänen riizoin helmat täytettih jumalankoin.2 Hänes ymbäri seizottih Serafimat, jogahizel heis oli kuuzi siibie. Kahtel siivel häi katoi rožat, kahtel siivel peitti jallat, a kahten siiven vuoh häi lendi.3 Hyö kirruttih toine toizele:
– Pyhä, Pyhä, Pyhä on Vägilöin Ižändy!
Kai mua on täytetty Hänen kunnivol!
4 I särähtettihes veriän pielizet heijän iänis, i savvu täytti pertin.5 I minä sanoin:
– Paha periy minuu, minä olen mennyh mies!
Minä olen ristikanzu, kudual on ei puhtahat huulet,
dai elän minä rahvahan keskes,
kudual sežo ei olla puhtahat huulet.
Minun silmät nähtih Tsuari,
Vägilöin Ižändy.
6 Sit lendi minulluo yksi Serafimois, a käis hänel oli tulihine hiili, kuduan häi piihtil otti altaris.7 Häi kosketti sil minun huulii da sanoi:
– Kačo, tämä koskiihes sinun huulii,
i sinun viärys on hävinnyh
i sinun riähky on prostittu.
8 Sit minä kuulin Ižändän iänen, kudai sanoi:
– Kedä Minä työnän?
Ken lähtöy vedämäh Meijän sanua?
Sit minä sanoin:
– Täs minä olen. Työnä minuu!
9 Sit Häi sanoi:
– Mene da sano tälle rahvahale:
«Korval kuuletto, no etto ellendä,
silmil kačotto, no etto näi».
10 Sikse gu koveni tämän rahvahan syväin,
korvil hyö odva kuultah,
dai silmät hyö salvattih,
ei nähtä silmil,
ei kuulta korvil,
ei ellendetä sydämel,
eigo kiännytä, gu Minä parandazin heidy.
11 Sit minä kyzyin:
– Hätkengo, Ižändy?
Häi vastai:
– Kuni ei tyhjetä linnat,
i jiäjäh eläjittäh,
i koit tyhjikse ristikanzois,
kuni tämä mua ei jiä ihan tyhjäkse.
12 Ižändy ajau rahvahii iäre tiäpäi,
i täyzi tyhjys rodieu täl mual.
13 A ku jiännöy hos kymmenes vuitti rahvahas
i hyö tullah järilleh,
i mua myös hävitetäh.
No kui terebintas da tammis, konzu net on kuattu,
jiäy kando, mugai rahvahas jiäy kando,
se on hänen pyhä siemen.
Глава 6