1 Kačo, Vägilöin Ižändy ottau Jerusalimal da Juudal kepin dai tuven, ottau leivän dai vien, 2 ottau rohkien torapiälikön dai toramiehen, sud՚d՚an dai sanankandajan, ennustajan dai vahniman, 3 joga viizikymmenniekan dai johtajan, joga n՚evvonandajan dai tiedäjän, joga tiedoiniekan dai sanantiedäjän. 4 Minä annan keskenkazvuine heile piälikökse, i hyö ruvetah pidämäh valdua vahnembil piäl. 5 Sit rahvahas yksi rubieu painamah tostu, jogahistu painetah omat. Nuori rubieu ylbeilemäh vahnan ies, tyhjy mies kunnivoitetun ies.
6 Sit tartuu ristikanzu omah velleh, oman tuatan perehes, da sanou hänele: «Sinul se on piälyssoba, rubie meijän johtajakse, ota oman käin alle tämä lomutukku». 7 Häi sanou tavas: «Minä en voi parandua teijän kibielöi! Minungi kois ei ole ni leibiä, ni sobua, älgiä luadikkua minus rahvahan ezimiesty!»
8 Nenga levii Jerusalim, langei Juudu, sikse gu heijän kieli dai ruavot ollah Ižändiä vastah, alendetah Hänen kunnivuo. 9 Heijän rožien ilme tovestau heidy vastah, hyö ilmi-iänel sanellah omis riähkis, kui sodomalazet, eigo peitetä: gor՚a heijän hengele! Hyö iče tuvvah ičele pahuon. 10 Sanokkua oigiele, mi on hänele hyvä, sikse gu häi suau palkan omis ruadolois. 11 A zakonan kuulemattomale roih gor՚a, häi suau tazuandan omien käzien ruavos. 12 Minun rahvahan ahtistajat ollah lapset, i naizet pietäh valdua sen piäl. Rahvas Minun! Sinun valdumiehet vietäh sinuu harhah, hyö rikottih sinun dorogan.
13 Ižändy nouzi suudimah. Häi suudiu seizoi. 14 Häi rubieu suudimah rahvahan vahnimii da valdumiehii: «Työ tyhjendittö viinumuarjusavut. Midä kiškoitto köyhil, net on teijän talolois. 15 Mikse työ ahtistatto Minun rahvastu da painatto köyhii?» sanou Ižändy, Vägilöin Ižändy.
16 Nenga sanoi Ižändy: Sionan tyttäret mennäh hyväkse, piät korgiel, silmiä iškietäh, astutah keimistellen da heläitetäh čieppizii jallois. 17 Sikse Ižändy rubevuttau Sionan tyttärien piälakat da ozuttau heijän huigien.
18 Sinä päivänny ottau Ižändy čomat čieppizet heijän jallois, tiähtyzet dai kuuhuot,19 korvurengahat dai kaglučomendukset, šalit20 dai tukkurihmat, vejerat dai käzirengahat, vyöt dai duuhut, kol՚čazet dai nenärengahat,21 piälyssovat dai alussovat, paikat dai kukkarot,22 valpahat hienot kruuživot dai kattiet. 23 Sit duuhuloin sijas rodieu kuaru, vyön sijas rodieu nuorupala, kudriloin sijas pliešši, a moudusovan sijas huavo, čomuon sijas kleimu. 24 Miehet sinun kuavutah miekkah, sinun urhoit – toras. 25 Sit ruvetah ohkamah da itkemäh linnan vorotat, Sion tyhjennyh istuu mual.
с русским текстом