Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Isaijan, Amosan poijan, nävyt Juudas da Jerusalimas, kuduat häi nägi Juudan tsuariloin Ozian, Joafaman, Ahazan da Jezekien aijoil.
2 Kuule, taivas, da kuundele, mua,
sikse gu Ižändy pagizou:
Minä kazvatin da ylendin poigii,
a hyö nostih minuu vastah.
3 Häkki tundou oman ižändän,
oslu – oman ižändän soimen,
a Izrail՚ ei tunne minuu,
minun rahvas ei ellendä.
4 Oi riähkähine rahvas,
rahvas, kudai luadiu pahua zakonoi vastah,
pahanluadijoin rodu,
surman lapset!
Hyö hyllättih Ižändän,
hyö alendettih Izrail՚an Pyhän,
kiännyttih iäre Hänes.
5 Mih kohtah teidy pergua vie,
gu työ iellehgi etto kuule?
Kogo piä on kibielöis,
dai syväin kuivi.
6 Jallanpohjis da piälakassah
ei ole hänel tervehty kohtua,
kibiet, mustelmat da märgypaižiet,
puhtastamattomat da sidomattomat,
eigo ole net voijeltu pehmendäjäl voidiel.
7 Mua teijän on tyhjendetty,
linnat poltettu tulel,
teijän peldoloin uudizen syvväh
teijän silmien ies muugalazet.
Kai tyhjeni,
kai hävitettih vierahat.
8 Jäi Sionan tytär
kui katos viinumuarjusavus,
kui oksusuojus ogurčupellol,
kui suarrettu linnu.
9 Gu Vägilöin Ižändy
ei jättänys meis hos jiännösty eloh,
sit myö olizimmo kui Sodom,
juuri Gomorran jyttymät.
10 Kuunnelkua Ižändän sanua,
Sodoman kniäzit,
kuundele meijän Jumalan sanua,
Gomorran rahvas!
11 Mikse minule äijät teijän žertvat?
– sanou Ižändy.
– Minä sain kylläl teijän poltettulois lambahis
da hyvin syötettylöis žiivatois,
en tahto žiivatoin, lambahien da kozien verdy!
12 Konzu työ tuletto Minun silmien edeh,
ken käsköy teile tuvva niidy
da pollettua Minun pihoi?
13 Älgiä enämbiä tuogua Minule niidy tyhjii tuomizii,
kuajindu on tylgei Minule.
Minule ei pie uvven kuun da suovattupäivii,
pruazniekkukerähmölöi en voi tirpua:
teijän viärytty da pruaznuičendua.
14 Teijän uvven kuun da pruazniekoin päivii –
Minä vihuan,
net on jygiet minule.
15 Konzu työ oijendatto omat käit,
Minä salbuan teis silmät,
a konzu työ molien molitto,
Minä en kuule:
teijän käit ollah veres.
16 Peskiättökseh, puhtastukkua,
kabrastakkua teijän pahat ruavot Minun silmis.
Heittäkkiä pahan luajindu.
17 Opastukkua luadimah hyviä,
eččikkiä oigiedu ruaduo,
puolistakkua painettuu,
avvutakkua armoittomale, leskele.
18 Sit tulgua Minulluo, i sellitämmö dielot,
sanou Ižändy.
I hos teijän riähkät oldaneh ruskiet gu veri,
luajin net valgiekse gu lumi.
Gu net oldaneh kui purpur,
roijah valgiet kui villu.
19 Gu ruvennetto kuundelemah Minuu,
sit syöttö muan hyvyös.
20 A ku kieldävynnettö Minus
da kovendannetto omat sydämet,
sit miekku syöy teijät.
Nenga sanou Ižändy.
21 Kui rodih karguajakse
tämä uskolline linnu,
kudai oli täyzi oigevuttu!
Oigei elaigu oli tiä,
a nygöi eletäh tappajat.
22 Sinun hobju muutui novekse,
sinun hyvä viinu on lievendetty viel.
23 Sinun piämiehet ollah muanittelijat
da vargahien avvuttajat,
hyö kaikin otetah lahjuksii
da vuotetah eluo.
Hyö ei puolisteta armoittomii
eigo avvuteta leskele.
24 Sikse nygöi pagizou Ižändy,
Vägilöin Ižändy, Izrail՚an Vägevy:
Minä suan kebjendyksen ičele Minun vastustajis
i tazuan Minun vihaniekoile!
25 Minä panen sinuh Oman käin,
i kui poros pezen sinus kaiken lijan
da eroitan sinus kaiken tinahizen.
26 Minä myös rubien andamah sinule suddii, kui enne,
da n՚evvojii, kui allus.
Sit ruvetah sanomah sinus:
toven linnu, uskolline piälinnu.
27 Sion piäzöy oigiel suvvol,
a sen eläjät – tovel.
28 A kaikile viäryniekoile da riähkähizile tulou agju,
a ken hylgäi Ižändän – häviey.
29 Puut, kudamii työ äbäžöičittö,
da puustot, kudamii suvaičitto,
tuvvah teile huigien.
30 Teile rodieu muga, kui niile.
Lehtet puulois kuivetah,
a puusto jiäy viettömäkse.
31 I vägevy rodieu ribušmotky,
a hänen ruado gu kyven:
net yhtes paletah,
i niken ei sammuta.
Глава 1