1Agurin, Jakein poijan sanat. Korgiet sanat, kuduat sanoi se mies Ifiilale, Ifiilale da Ukalale: 2Tovel sanuo, minä olen enämbäl opastumatoi migu kentahto rahvahis, minul ei ole ristikanzan mieldy, 3engo opastunnuh viizahuoh, pyhien tiedoloi ei ole minul.
4Ken nouzi taivahah da heityi? Ken keräi käzih tuulen? Ken sidoi vien sobih? Ken azetti kai muan rajat? Mi on hänen nimi? Mi on hänen poijan nimi? Tiijätgo?
5Jumalan joga sana on puhtas. Häi on suojusraudu niilöile, ket uskotah Häneh. 6Hänen sanoih älä ližiä nimidä, gu Häi ei soimuas sinuu, i sinä et rodies kielastelii.
7Kahtu minä sinul kyzyn, älä otkuaži minule minun kuolendassah: 8tyhjät paginat da kielastus pie loitton minus, älä anna minule ni köyhytty ni bohatustu, anna minule jogapäiväine leibyvuitti. 9Älä anna kyllän piäle, gu minä en kieldävys Sinus da en sanos: «Ken on Ižändy?» da gu köyhtyhyy en rubies varrastamah da muaniččemah tyhjäh Jumalan nimie.
10Älä sano pahua orjas hänen ižändäle, gu se ei kiruos sinuu da sinä et jiäs viäräkse.
15Täydymättömyöl on kaksi tytärdy: «Anna, anna!» Kolme on ainos täydymättömiä, nelli mostu, kuduat ei sanota: «Rodieu!»: 16tuonilmaine, suamatoi kohtu, mua, kudai ei täyty viel, da tuli, kudai ei sano: «Rodieu!»
17Silmy, kudai nagrau tuattua da ei kuundele muamua, n՚uokitah peldovaroit, syvväh kotkan poijat.
18Kolme on, midä minä en ellendä, nelli, midä minä en voi arvata: 19kotkan matku taivahas, mavon matku kallivol, laivan matku merel da miehen matku naizelluo.
20Moine matku on uskottomal akal: söi, pyhkii suun da sanoi: «En minä pahua nimidä luadinuh».
21Kolme on, mis särizöy mua, nelli – kudamii mua ei voi kandua: 22orjua, konzu häi rodih tsuarikse, mielettömiä, konzu häi suau kylläl eluo, 23huijattuu naistu, konzu häi piäzöy miehele, da käskyläisnaistu, konzu häi piäzöy oman emändän sijale.
24Täs mual nelli piendy, no hyö ollah viizahembat viizahii: 25mauroit ei olla vägevät, no kezäl iče kerätäh syömizet talvekse. 26Mägihiiret ollah pienet, no iče luajitah omat koit kallivole. 27Čirkoil ei ole tsuarii, no net kai lennetäh tarkah yhtes. 28Hämähäkki käbäläzil rippuu, no eläy tsuarin dvorčas.
29Kolme on, kuduat liikutah ylbiesti, nelli – kudamil on ylbei askel: 30leijon kaikis rohkiembi elättilöis, se ei välty nikenen ies, 31hebo, kozlu, [joukon piälimäine,] da tsuari oman rahvahan keskel.
32Gu sinä čihas luajiit mielettömyön da piit mieles pahua, sit pane käzi suun piäle, 33sikse gu kui kannates pieksäjes muuttuu voikse, kui isku tuou veren nenäh, muga vihan nostandu tuou riidua.
с русским текстом