Библия
Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом
SOLOMONAN SANANPOLVIEN KNIIGU
Lugu 28
1Jumalatoi pagieu, hos niken ei aja händy jälles,
a oigei on rohkei gu leijon.
2Konzu mua ei pyzy zakonois, sit sie on äijy herrua,
a ellendäjän da tiedäjän miehen aigua mua on pitkyigäine.
3Köyhy, kudai ahtistau köyhii,
on ku korvois kuadai vihmu, kudai vedäy leivän.
4Ken hylgiäy zakonat, se kiittäy jumalattomii,
a ken pyzyy zakonas, se vastustau niidy.
5Pahat rahvas ei ellendetä oigiedu,
a ken eččiy Ižändiä, se ellendäy kai.
6Parembi on olla köyhänny da eliä oigiel,
migu bohatannu viäristellä omua dorogua.
7Poigu, kudai pyzyy zakonas, on mielevy,
a se, ken on yhtes eloloin menettäjienke, se huiguau omua tuattua.
8Ken suurendau omua bohatustu protsentoil da hinnoin nouzendal,
se keriäy eluo niile, ket avvutetah köyhile.
9Ken kiändäy korvan iäre zakonas,
sen malittugi on tylgei.
10Ken vedäy pahale dorogale oigieloi,
se iče pakkuu omah haudah,
a oigiet suajah hyviä.
11Bohattu on mielevy omis silmis,
no ellendäi köyhy arbuau händy.
12Konzu oigiet iloijahes, rahvas pidäy hyviä mieldy,
no konzu nostah jumalattomat, rahvas peitytäh.
13Ken peittäy omii pahoi ruadoloi, sidä ei lykystä,
a ken tunnustau net da hylgiäy pahat ruavot, sidä prostitah.
14Ozakas se, ken ainos mustau Jumalua,
a ken kovendau oman sydämen, se puuttuu pahah.
15Kui ärizii leijon, kui nälgäine kondii,
moine on jumalatoi valdumies köyhiä rahvastu vaste.
16Vähämieline vallanpidäi äijäl painau omua rahvastu,
a ken vihuau kiškondua, se eläy.
17Ken valutti vierahan veren,
se rubieu kuolendassah pageilemah,
gu niken ei tabuas händy.
18Ken kävelöy oigiedu dorogua myö, se pyzyy tervehenny,
a ken eččiy viärii dorogoi, se kuaduu yhtel niis.
19Ken muadu ruadau, se leiväs pyzyy,
a ken matkittau jouteolijoi, se kylläl nägöy köyhytty.
20Uskolline suau äijän hyvitändiä,
a ken huolittau bohattuo, sille tazatah.
21Blezniekseh ei ole hyvä,
no moine ristikanzu leibypalazen tähgi luadiu viärytty.
22Kadehtii huolittau bohatuksen peräh,
smiettiy – köyhys ei tabua händy.
23Oijenda sanal tostu, i häi kiittäy sinuu jälles
enämbäl migu sidä, kudai bleznihes sinun ies kielel.
24Ken varrastau omal tuatal da muamal da ei pie sidä riähkänny,
se on kiškojien dovariššu.
25Ylbei eččiy riidua,
a Ižändäh uskoi löydäy hyvyön.
26Mieletöi on, ken uskou vai iččeh,
a kel on mieldy, se eläy.
27Ken andau köyhäle, se ei köyhty,
a ken peittäy köyhäs silmii, se suau äijän kirovuo.
28Konzu nostah jumalattomat, sit rahvas peitytäh,
a konzu hyö hävitäh, sit roih äijy oigiedu.
Глава 28
