12Näitgo ristikanzan, kudai on viizas omis silmis? Mielettömäs on enämbi tolkuu migu hänes.
13Lašku sanou: «Dorogal on leijon! Leijon on pihoil!»
14Uksi kiändyy sagarois, a lašku – omal magavussijal.
15Lašku panou käin syömisjuodah, a nostua käzi suussah on laškus.
16Omis silmis lašku on viizahembi seičendy viizastu, kuduat vastatah duumaittuu.
17Ken siiriči astujes seguou vierahah riidah, se tartuu koirale korvih.
18Kui mielis liikkunuh, kudai lykkiy tuldu, piilii da surmua, 19on se, ken luadiu tahtojen pahua toizele da sanou: «Minä luajiin sen nagrokse».
20Kus lopeh hallot, tuli sammuou, kus ei ole kuhkuttajua, riidu lopeh.
21Hiili räkekse, hallot tulekse, a riidačču ristikanzu hopukse.
22Kielenkandelijan sanat ollah magiet, net mennäh vačan sydämeh.
23Kui puhtastamattomal hobjal piälystetty saviaste on magei pagin da vihažu syväin.
24Kielel vihaniekku heitteleh hyväkse, a sydämes hänel on viha. 25Gu häi paissou lembiel iänel, älä usko hänele – seiččie pahua on hänel sydämes. 26Yksin olles häi peittäy oman vihan, no rahvahan kerähmös se avavuu.
27Ken kaivau toizele haudua, se iče puuttuu sih, a ken vierettäy yläh kivie, sille piäle se tulou.
28Kielastai kieli vihuau niidy, kedä satattau, libiet paginat varustetah langiendan.
с русским текстом