13Syö, poigu, metty, se on hyvä, sotois suadu on magei sinun keroile. 14Moine on i viizahus sinun hengele: gu sinä lövvät sen, sinul on tulii aigu, usko ei ole kaimattu.
15Älä luaji, jumalatoi, pahuttu oigien koile, älä hävitä hänen huogavundusijua. 16Oigei hos seiččie kerdua langennou, ga nouzou, a jumalatoi kuaduu surmah.
17Älä ihastu, konzu pakkuu sinun vastustai, älä liekastelei, konzu häi öntästyy. 18Eiga Ižändy nägöy sen, suuttuu sinule piäle da vältäy hänes Oman vihan.
19Älä tabavu pahanluadijoile piäle, älä kadehti jumalattomii, 20sikse gu pahoil ei ole tuliedu aigua, jumalattomien lampu sammuou. 21Varua Ižändiä, poigu, da tsuarii. Vältelei niis, ket ečitäh torua. 22Vuottamattah tulou niis mollembis puolis surmu. Ken arbuau, kuspäi se tulou?
27Rua ezmäi ruavot taloin ulgopuolel, lope ruavot omal pellol, a sit hommua kodi da pereh.
28Älä viäryöl tovesta oman lähimäzen piäle, mikse kielastua omal suul? 29Älä sano: «Kui häi luadii minule, muga minä luajin hänele, maksan hänele hänen ruadoloi myö».
30Minä matkain laškan pellos siiriči da vähämielizen miehen viinumuarjusavun rinnal. 31Sie kai kazvoitui ohtoil, peityi šiiloil, kiviaidu sie kuadui. 32Minä näin da painoin sydämeh, kačoin da sain opastuksen: 33«Vähäzen maguat, kodvazen nukahtelettos, kodvazen virut käit ristai – 34i tulou, kui kävelii, sinun köyhys da nuužu tulou kui mies toravehkehienke».
с русским текстом