Библия
Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом
SOLOMONAN SANANPOLVIEN KNIIGU
Lugu 19
Opastukset rahvahale
1Parembi olla köyhänny da eliä tovel,
migu olla [bohatannu da] kielahannu, ližäkse vie vähämielizenny.
2Paha on olla tiijottomannu,
huolittajan jalgu öntästyy matkas.
3Ristikanzan mielettömys vedäy händy harhah,
a hänen syväin kurkettau Ižändän piäle.
4Bohatal löydyy äijy dovariššua,
a köyhän omagi dovariššu hylgiäy.
5Viäry tovestai ei jiä tazuamattah,
i ken kielastelou, ei siästy.
6Äijät tahtotah piästä suurien rinnale,
lahjan andajale jogahine on dovariššu.
7Köyhiä vihatah hänen velletgi, semmite dovarišat vältytäh hänes.
Häi kävelöy heile jälles, gu suaja heidy paginale, no ni sidä ei ole.
8Ken suau mieldy, se suvaiččou omua hengie,
ken mielenke eläy, se löydäy ozan.
9Viäry tovestai ei jiä tazuamattah,
ken kielastelou, se häviey.
10Ei päi mielettömäle bohattu elaigu,
semmite orjale olla herrannu kniäzin piäl.
11Oigeimieline ei huolita suuttuo,
kunnivo on hänele prostie hairahtukset.
12Tsuarin viha on kui leijonan ärizendy,
a hänen hyvys – kui kaste heinil.
13Mieletöi poigu on tuatan pahamieli,
a riidačču akku kui vajattai levo.
14Koin da elot suajah vahnembis,
a mielevy akku on Ižändäs.
15Laškus vaivuttau syväh uneh.
Ken ei suvaiče ruaduo, se rubieu nägemäh nälgiä.
16Ken käskyt pidäy, se hengen pidäy,
a ken ei pyzy omal dorogal, se häviey.
17Ken suvaiččou köyhiä, se andau velgah Ižändäle.
Ižändy maksau hänele hänen hyväs ruavos.
18Opasta poigua kuni vie uskot,
älä suutu, konzu häi čiihuou.
19Suuttunuh anna tirpau opastuksen,
a ku žiälöinnet händy, rodieu aigu
sinul pidäy opastua händy vie enämbäl.
20Kuundele nevvuo da ota vardeh čakkuandu,
gu jälles roijakseh viizahakse.
21Äijy pluanua on ristikanzan syväimes,
no täydyy vai se, min kaččou hyväkse Ižändy.
22Iluo andau ristikanzale hyvyönluajindu toizele,
köyhy on parembi migu muanittelii.
23Ižändän varavo andau elaijan,
i kel se on, se voibi olla rauhas,
pahus ei tule häneh.
24Lašku panou oman käin juodah,
no ei kehtua nostua sidä suussah.
25Lyö niärittäjiä, sit prostoigi opastuu,
a gu soimuat viizastu, häi ottau sen iččeh.
26Tuatan koin hävittäi da muaman kois ajai
on huijutoi da jumalatoi poigu.
27Heitä, poigu, kuundelendu nenii n՚evvoloi,
kui piästä viizahis opastandois.
28Viäry tovestai niärittäy suuduo,
jumalatoi haukkuau viärytty.
29Niärittäjih niškoi ollah suvvot,
mielettömän selläle – lyöndät.
Глава 19
