5Ken kiruou köyhiä, se moittiu hänen Luadijua, ken ihastuu toizen gor՚ua, sille tazatah. [A žiälöiččijiä armahtetah].
6Vahnoin venču ollah lapsienlapset, lapsien kunnivo ollah heijän vahnembat. [Uskollizen bohatus – kai muailmu, jumalattomal ni groššua.]
7Vähämielizen suuh ei päi putin pagin, semmite korgeirovullizele – kielas kieli.
8Lahjuksen andajan silmis lahjus on gu kallis kivi, kunne vai mennöy – kaikkiel händy vedelöy.
9Se unohtau mennyöt pahat, ken tahtou suvaičustu, a ken niidy mustelou, se eroittau dovariššoi.
10Viizas moitindasgi suau enämbän opastustu, migu vähämieline suas kepiniškus.
11Pahanluadii eččiy vai pahua, sikse hänellyö työtäh anheli, kudai ei žiälöiče händy.
12Parembi on ristikanzal vastavuo poijat menettänyön emäkondienke, migu vastavuo mielettömänke da hänen mielettömien paginoinke.
13Ken hyväs maksau pahal, sen kois ei lähte pahus.
14Riijan algu on gu vien välläle piäständy. Aseta riidu enne, gu se syttyy.
15Ken oijendau viäriä libo viärittäy oigiedu, se on Ižändäle tylgei.
16Mikse uardehet vähämielizele käzih? Hänel ei ole viizahuttu ostua mieldy. [Ken oman taloin luadiu korgiekse, se eččiy surmua, a ken hylgiäy opastandat, sille rodieu paha.]
17Dovariššu suvaiččou joga aijal, i, kui velli, jiävihes sinulluo, konzu sinule rodieu ozattomus.
18Vähämieline on se, ken lyöy kätty da andau sanan lähimäzes tuači.
19Ken suvaiččou riidua, se suvaiččou riähkiä, a ken korgiele nostau omat veriät, se eččiy langiendua.
20Paha syväin ei lövvä hyvytty, i kielastelii kieli puuttuu pahah.