1Ken suvaiččou nevvoloi, se suvaiččou tieduo, a ken ei suvaiče čakkuandua, se on vähämieline.
2Hyväsydämellisty suvaiččou Ižändy, a menettäjiä Häi suudiu.
3Viäryön vuoh ristikanzu ei pyzy, a oigien juuri ni lekahtai ei.
4Hyvä akku on venču omale ukole, a pahoi eläi akku on gu hapatus hänen luulois.
5Oigieloin tahtot ollah oigiet, a jumalattomien tahtot – muanitus.
6Jumalattomien sanat vietäh verizeh kampih, oigeimielizien sanat piästetäh heidy.
7Tapahtuu ozattomus, dai jumalattomat hävitäh, a oigieloin taloi seizou.
8Kiitetäh ristikanzua hänen mielen miäräl, a viärymieline suau vai moitindan.
9Parembi olla prostoinnu, ičele ruadua, migu pidiä iččie suurennu da olla leivän nuužas.
10Oigei omas karjasgi pidäy huolen, a jumalatoi ei žiälöiče nikedä.
11Ken pellol ruadau, se pyzyy leiväs, a ken ei kehtua ruadua, se on vähämieline. [Ken kaččou hyväkse viettiä aigua viinua juvves, se tuou taloih pahan sluavan.]
12Jumalatoi eččiy tugie pahois, no oigieloin juuret on lujat.
13Jumalattoman tavatah anzah hänen riähkähizet paginat, a oigei piäzöy anzas. [Hyvin tulijua armahtetah, a ken tungehes veriäh, ahtistau toizii.]
14Ristikanzu suau kylläl hyvytty omis paginois, a palkan suau omien käzien ruadolois.
15Vähämieline pidäy oigiennu omua matkua, viizas on se, ken kuulou nevvoloi.
16Vähämieline kerras ozuttau oman vihan, a mielevy peittäy abien.
17Ken sanou sen, min hyvin tiedäy, se sanou toven, a viäry tovestai kielastau.
18Eräs tyhjänpagizii gu miekal isköy, a viizahan sana parandau.
19Toven sanat eletäh ijän, a kielahat – vai kodvazen.
20Muanitus on pahanluadijan sydämes, ilo on rauhuonluadijal.
21Oigiele ei rodei nimidä pahua, jumalattomat täytytäh pahal.
22Tylgiet on Ižändäle kielahat paginat, Häi suvaiččou, konzu paistah tottu.
23Mielevy ristikanzu peittäy omii tiedoloi, a vähämielizen syväin ozuttau oman vähämielizyön.
с русским текстом