1Eigo mielevys kuču teidy? Eigo ellendys nosta omua iändy? 2Se seizou korgieloil kohtil, dorogupieles, tiešuaroil, 3se kirguu linnan veriällyö, taloin ukselluo: 4«Teidy kučun minä, rahvas, ristikanzan poijile minun sana! 5Opastukkua ellendämäh, prostoit, mielettömät suagua mieldy. 6Kuunnelkua! Minä rubien pagizemah tärgies, minun sanottu on tozi. 7Toven sanou minun kieli, a kielastus on tylgei minun huulile. 8Kai minun suus lähtenyöt sanat on oigiet, ei ole niis ni heittelendiä, ni viärytty. 9Kai net ollah selgiet mieleväle da oigeimielizet tiedäjäle. 10Ottakkua minun opastukset, a ei hobjua. Parembi on tiedo, migu paras kuldu. 11Mielevys on parembi žemčugoi, nimidä, midä työ tahtotto, ei sua verrata sih.
12Minä, mielevys, elän ellendyksen rinnal da ečin putin tieduo. 13Ižändän varuandu on pahan vihuandu. Minä vihuan ylbevytty, hyväkse menendiä, pahua dorogua, menettäjii paginoi. 14Minul on nevvo dai malto, minä olen mieli, minul on vägi. 15Minun vuoh tsuarit pietäh valdua, muan suuret luajitah oigiet zakonat. 16Minun vuoh valdumiehet, rahvahan piämiehet da kai muan suudijat pietäh valdua. 17Minä suvaičen niidy, ket minuu suvaijah. Ken eččiy minuu, se löydäy. 18Minul on bohatus dai kunnivo, häviemättömät elot dai tozi. 19Minun andimet on parembat kuldua, kaikis puhtahembua kuldua, dai hyödyy minus on äijiä enämbi, migu vallitus hobjas. 20Minä kävelen toven tiel, oigevuon dorogua myö, 21gu luadie minuu suvaiččijoile tovelline hyvys. Minä täytän heijän eloaitat. [Konzu minä ilmoitan, midä rodieu joga päiviä, minä en unohta sanella, midä oli ammuzil aijoil.]
22Ižändy luadi minuu oman ruavon allus, enne kaikkie muudu, enne aijoin alguu. 23Ilmazen ijän allus minä olin, alguu myö, enne muadu. 24Minä rodiimmos, konzu vie ei olluh syvyzii, ei olluh suurii viennouzemii. 25Minä rodiimmos enne mägilöin nouzendua, enne mättähii, 26konzu Häi vie ei luadinuh ni muadu, ni peldoloi, ni kaiken luomukunnan allun pölyhiukkastu. 27Konzu Häi azetti taivahii, minä olin sie. Konzu Häi vedi muan rajan syvyksien piäle, 28konzu Häi azetti ylähän pilvii, konzu lujendi syvyksien viennouzemat, 29konzu andoi merele käskyt, gu sen viet ei mendäs piäliči reunois, konzu azetti muan alustua, 30sit minä olin Hänen rinnal luadimas čomuttu, olin ilonnu joga päiviä, kaiken aijan piin hyviä mieldy hänen silmien ies, 31piin vesseliä Hänen muan kruugal, i minun ilonnu oldih ristikanzan poijat.
32Kuunnelkua minuu, lapset: ozakkahat ollah net, kuduat astutah minun matkoil. 33Kuunnelkua minun sanoi da olgua mielevät, älgiä myöstykkiä. 34Ozakas on, ken kuulou minuu, ken on jallas joga päiviä minun veriällyö, da seizou vardoičijannu minun ukselluo! 35Ken löydi minuu, se löydi elaijan i suau hyvytty Ižändäs. 36Ken luadiu riähkiä minuu vastah, se luadiu pahuttu omale hengele, ken minuu vihuau, se suvaiččou surmua».
с русским текстом