1Kuunnelkua, lapset, tuatan sanoi da ottakkua net vardeh, gu suittua mieldy. 2Minä annoin teile hyvän opastuksen. Älgiä hylläkkiä minun käskylöi. 3Minägi olin tuatan poigu, hel՚l՚äh suvaittu, aino poigu muamal. 4Tuatto opasti minuu da sanoi: «Ota sydämeh minun sanat, musta minun käskyt da elä. 5Suita viizahuttu, suita mieldy, älä unohta da älä hylgiä minun sanoi. 6Älä hylgiä mielevytty, i se rubieu vardoiččemah sinuu; suvaiče sidä, i se suojuau sinuu. 7Suita mieldy, se on suurin kallehus, eči ellendysty, pane sih kai elot. 8Pie arvos sidä, i se ylendäy sinuu, se tuou sinule kunnivuo, gu sinä tartunet sih. 9Se panou sinule piäh čoman venkan, andau sinule läpettäjän venčan».
10Kuundele, poigu, ota vardeh minun sanat, sit sinun elaijan päivät ližetäh. 11Minä ozutan sinule mielevyön dorogan, vien sinuu oigieloile matkoile. 12Konzu lähtet astumah, ei rodei vastustu matkas, konzu lähtet juoksemah – et öntästy. 13Tartu opastukseh, älä piästä sidä, pie lujah, sikse gu se on sinun elos. 14Älä astu jumalattomien dorogale, älä kävele pahoin jällil. 15Hylgiä se, älä astu sille, välty da mene siiriči, 16sikse gu pahat ei uinota, kuni ei luajita pahua. Heile ei ole undu, kuni ei vietä kedä haudah. 17Heijän leivänny on viärys, a viinannu – vägivaldu. 18Oigeimielizien matku on gu läpettäi huondesvalgei, kudai valgenou da valgenou keskipäivässäh. 19Jumalattomien dorogu on gu yö pimei, hyö ei tietä, mih öntästytäh.
20Poigu minun, kuule minun sanat, kaldua oma korvu minun paginoih. 21Älä piästä niidy silmis, pie niidy sydämes, 22sikse gu net annetah elaijan sille, ken net löydäy, da tervehyön hänen rungale. 23Enimäl muudu vardoittavua vardoiče omua syväindy, sikse gu sit on sinun elaijan silmykaivo. 24Älä piästä suus kielahii sanoi, hylgiä muanittelendu kielel. 25Anna sinun silmät kačotah kohti, a silmyripset ollah edehpäi. 26Kačo ielpäi, kunne astuu sinun jalgu, anna kovat roijah kai sinun dorogat. 27Älä hairahtu ni oigieh, ni hurah čurah, anna sinun jalgu on loitton pahas, 28[sikse gu oigiet dorogat kaččou Ižändy, a huruat – ollah rikotut. 29Häi luadiu oigiekse sinun matkat dai rauhallizikse kai kävelendykohtat sinun.]