Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1Solomonan, Davidan poijan, Izrail՚an tsuarin sananpolvet.
2Sananpolvet annetah viizahuttu,
mieldy ellendiä mielenke sanottu sana,
3opastetah elämäh putilleh,
tundemah, mi on oigevus,
mittuine on oigei suudo da ken on oigei.
4Tiedämättömäle annetah mieldy,
nuorele – tieduo da mielenmaltandua.
5Anna kuundelou mielevy i rodieu vie mielevembi,
a mielenpidäi löydäy hyvät n՚evvot,
6gu ellendiä sananpolvet, viizahat paginat,
mielevien sanat da arbaitukset.
7Ižändän varavo on viizahuon algu.
[Selgiet mielet on kaikil, ket pyzytäh viizahuos.
Jumalan kunnivoitandu on viizahuon algu.]
Vai mielettömät halveksitah mielevytty da n՚evvoloi.
8Kuundele, poigu, tuatan käskyy
da älä hylgiä muaman opastustu,
9sikse gu se on hyvä venču sinun piäh
da čomendus sinun kaglah.
10Poigu minun, gu sinuu ruvetanneh kuhkuttamah riähkänluadijat,
älä heity.
11Gu ruvetanneh sanomah: «Läkkä meijänke, vuotammo peitos
da tapammo viäryöttäh oigien ristikanzan,
12lainuommo moizii elävinny, kui lainuou uadu,
tukul, kui lainuou kalmu.
13Suitammo ičele kallistu eluo,
täytämmö sualehil omat koit.
14Yhtes meijänke rubiet panemah puikkoh,
yhtehine rodieu meijän aittu».
15Poigani, älä lähte heijän matkale,
vardoiče jalgua heijän tropas.
16Heijän jallat juostah pahua kohti,
huolitetah valuttamah verdy.
17Tyhjy ruado on levittiä verko linduloin silmis.
18Heijän verele da hengele on pandu net verkot.
19Moine matku on kaikil, ken ottau vierahat elot:
net otetah hengen sil vierahan ottajal.
20Mielevys kirguu pihoil,
augivoloil nostau iänen oman,
21kerähmölöis kuuloittau,
linnan veriälöis pidäy paginua:
22«Viego hätken, mielettömät, rubietto suvaiččemah mielettömytty?
Viego hätken, havizijat, havizetto?
Viego hätken, tiijottomat, rubietto vihuamah tieduo?
23Kuunnelkua, kui minä oijendan teidy,
minä avuan teile oman hengen,
suatan minun sanat teijän tiettäväkse.
24Minä kučuin teidy, no työ etto kuunnelluh,
minä oijendin oman käin, no niken ei kačahtannuhes.
25Työ hylgäittö kai minun n՚evvot,
minun oijendukset teile ei päitty.
26Sikse minägi nagran, konzu teile tulou hävitys,
ihastun, konzu työ pöllästyttö,
27konzu pöllästys tulou teile piäle kui meren bauhu,
pahus kui tuulispyöröi kohahtah teile piäle,
konzu tulou teile tusku da ahtistus.
28Sit ruvetah kuččumah minuu, no minä en vastua,
huondekses ruvetah eččimäh minuu, no ei löytä.
29Se sikse, gu hyö vihattih tieduo,
eigo vallittu ičele Ižändän varavuo,
30ei otettu minun n՚evvoloi,
niminny ei pietty minun opastandoi.
31Sikse hyö ruvetah syömäh omien ruadoloin andimii,
täyttymäh omil tahtoloil.
32Ičepiähizet ollah mielettömät, hyö hävitetäh iččie,
kebjeimielizet kuoltah huolettomuoh.
33A se, ken kuulou minuu, rubieu elämäh rauhas da varuamattah,
eigo rubie varuamah pahuttu».
Глава 1