1Davidan kiitändypajo. Tulgua, pajatammo Ižändäle, kirguammo iloiänil Jumalale, meijän suojuskallivole. 2 Tulgua Hänen silmien edeh da kiittäkkiä, kajahutakkua Hänele ilovirzi! 3 Ižändy on suuri Jumal, suuri Suari kaikkien jumaloin piäl. 4 Hänel käis ollah muan syvyöt, dai mägilöin harjat ollah Hänen. 5 Hänen on meri, Häi sen luadi. Hänen on mua, se on Hänen käzil luajittu. 6 Tulgua, kumardakkuammokseh muah suate, heittykkiämmö polvilleh Ižändän, meijän Luojan, edeh. 7 Häi on meijän Jumal, myö Hänen niittylöin lambahat, kudamii Häi Omal käil paimendau. Kuulizittohäi, midä Häi tänäpäi sanou: 8 «Älgiä kovendakkua omua syväindy, kui oli Merivas, kui oli opindupäivänny tyhjäs muas, 9 kus teijän tuatat opittih Minun mielii, kus hyö koiteltih Minun mielii, hos oli nähty Minun ruavot. 10 Nellikymmen vuottu Minä piin vihua heijän piäle da sanoin: ‘Hyö ollah rahvas, kudualoin syväin on yöksynyh, eigo hyö tundieta Minun dorogoi’. 11 Sikse Minä suutuksis annoin sanan: ‘Hyö ei piästä Minun huogavundukohtah’».
с русским текстом