1Davidan kiitändypajo. Ken eläy Ylimäzen suojas, huogavuu Kaikenvaldazen peitos, 2 se sanou Ižändäle: «Sinä, Ižändy, olet minun puolistai da varuamatoi olendukohtu, minun Jumal, kuduah luotan». 3 Ižändy piästäy sinuu pyydäjän verkos dai jumalanruves. 4 Häi levittäy Omat siivet sinun piäle, niilöin al sinä olet suojas. Hänen tozi on sinule suojusraudu da kiviseiny. 5 Sinä et varua yön hirviedy, etgo päiväl lendäjiä piilii, 6 et jumalanrubie, kudai kävelöy pimies, et tartujua taudii, kudai tappau rahvastu keskipäiväl. 7 I hos sinun rinnal kuadus tuhat miesty, kymmenetuhattu ymbäri sinus, sinuu se ei koske. 8 Sinä näit omil silmil, kui tazatah jumalattomile. 9 Sinä otit Ižändän suojakse, valličit Ylimäzen peitokse. 10 Sinule ei rodei nimidä pahua, taudi ei lähene sinun kodii. 11 Häi käsköy Omile anheliloile kaččuo da vardoija sinuu kaikil sinun matkoil. 12 Käzil hyö kannetah sinuu, ku et satattas jalgua kiveh. 13 Sinä pollet jalgoih leijonan dai mavon, pollettelet muah nuoren leijonan dai lendäimavon. 14 Ižändy sanou: «Minä piästän händy, gu häi suvaiččou Minuu. Minä vardoičen händy, gu häi tunnustau Minun nimen. 15 Konzu häi kuččuu Minuu, Minä kuulen. Minä olen hänen rinnal jygiel aijal, Minä piästän händy da nostan kunnivoh. 16 Minä annan hänele pitkän ijän, i häi nägöy Minun annetun piäzendän».
с русским текстом