1Ezrahil՚azen Efaman opastus. 2 Minä ainos pajatan Sinun armos, Ižändy. Polves polveh kuulutah Sinule ylendyssanat, kuduat lähtiettih minun suus. 3 Minä sanon: ilmanigäine on Sinun armo, Sinun tozi on luja kui taivahat. Sinä sanoit: 4 «Minä, Ižändy, luajiin sovun Minun vallitunke, Minä annoin Davidale, Minun käskyläzele, tämän sanan: 5 ‘Minä annan sinun rovule jatkuo ijän, sinun valduistuin pyzyy polves polveh’». 6 Ižändy, taivahat ylendetäh Sinun kummanruadoloi, pyhien sluužbas kiitetäh Sinun oigiedu mieldy. 7 Kenbo taivahas on Ižändän jyttyine? Kenbo jumaloin joukos on Hänen moine? 8 Varattavu on Jumal taivahan pyhien keskes. Händy varatah kai Hänes ymbäri olijat. 9 Ižändy, Vägilöin Jumal! Ken on Sinun moine? Ižändy, Sinä olet vägevy da kaikes uskottavu. 10 Sinul on valdu meren bauhun piäl. Konzu nostah korgiet allot, Sinä alendat net. 11 Sinä löit kuolluokse Ruavan, syvyön zvierin, vägeväl käil levitit vihaniekat. 12 Sinun ollah taivahat, Sinun on i mua, Sinä luajiit muailman da kai, midä sie on. 13 Sinä luajiit pohjazen da suven. Sinun nimie kiitetäh Favoran dai Jermonan mäit. 14 Sinun käzivarzi on täyzi vägie, vägevy on Sinun käzi, nostettu on Sinun oigei käzi. 15 Oigei mieli da oigei suudo ollah Sinun valduistuimen alustannu, armo da tozi kulgietah Sinun ies. 16 Ozakkahat ollah net rahvas, kuduat ihastuksis ylendetäh Sinuu, Ižändy. Net rahvas eletäh Sinun silmien valgies. 17 Hyö pietäh iluo Sinun nimen täh joga päiviä, Sinun tozi ylendäy heidy. 18 Sinä olet meijän vägi da ylbevys. Sinun hyvys ližiäy meile rohkevuttu. 19 Ižändy on meijän suojusraudu, Izrail՚an Pyhä on meijän Suari. 20 Nävös Sinä sanoit Omile pyhile: «Minä autoin rohkiedu, nostin rahvasjoukos Oman vallitun. 21 Minä lövvin Davidan, Minun käskyläzen, voidelin händy Omal pyhäl voil. 22 Minun vägi lujendau händy, Minun käzi on hänele tuvennu. 23 Vihaniekku ei voita händy, zakonanrikkoi ei händy paina. 24 Minä hävitän vihaniekat hänen tiel, lyön muah kai hänen vihuajat. 25 Minun armo da tozi ollah hänenke, Minun nimen vuoh nouzou hänen väin sarvi. 26 Hänen käzi täydyy mereh suate, hänen oigei käzi Jefrat-jogeh suate. 27 Häi sanou Minule: ‘Sinä olet minun Tuatto, minun Jumal, minun piäzendän kallivo’. 28 Minä luajin händy Minun enzipoijakse, korgiembakse kaikkii muan suariloi. 29 Minun armo händy vaste on igähine, Minun sobu hänenke on luja. 30 Minä annan hänen rovule jatkuo ainos, hänen valduistuin pyzyy sini, kuni pyzytäh taivahat. 31 Gu hänen jälgeläzet hyllätänneh Minun zakon, ei ruvetanne kuundelemah Minun sanoi, 32 gu hyö rikotanneh Minun pannuot rajat, ei novvetanne Minun käskylöi, 33 sit Minä vičal perran heidy heijän pahois ruadolois, lyön heidy heijän riähkis. 34 No Davidal Minä en ota iäres Minun armuo, engo perävy Omis sanois. 35 Minä en riko Omua sobuu, en muuta sidä, min uskaldin. 36 Minä annoin sanan Omas pyhäs nimes, i Minä pien sen sanan. En kielastannuh, gu uskaldin Davidale: 37 ‘Sinun rodu pyzyy ilmazenijän, sinun valduistuin on Minun ies sini, kuni on päiväine, 38 se pyzyy ilmazenijän kui kuudamaine. Taivahis on uskottavu tovestai’». 39 Yksikai Sinä suutuit Oman voijeltun piäle, hylgäit da jätit händy. 40 Sinä rikoit sovun, kuduan luajiit Oman käskyläzenke, lykkäit muah hänen suarin venčan. 41 Sinä levittelit hänen muanrajoin kiviseinät, murendelit kai hänen suojat, kunne rahvas voidih peittyö vihaniekois. 42 Nygöi kai siiričiastujat kiškotah hänen eloloi, häi rodih rinnaleläjien nagrettavakse. 43 Sinä annoit hänen vihuajile nostua käin händy vastah, ihastutit kaikkii hänen vihaniekkoi. 44 Sinä kiännit hänen miekan händy iččiedäh vastah, et pidänyh pystys händy toras. 45 Sinä otit hänel kaiken hänen läpetyksen, hänen valduistuimen lykkäit muah. 46 Sinä lyhendit hänen nuoret päivät, katoit händy huigiel. 47 Ižändy, viego hätken? Peitytgo meis ijäkse? Viego hätken palau Sinun vihan tuli? 48 Musta, Ižändy, mi lyhyt on ristikanzan igä, mittumikse kaduojikse Sinä luajiit kaikkii muan lapsii! 49 Ongo rahvahien keskes moine, kudai ei kuolis, kudai piästäs oman hengen tuonilmazen kobris? 50 Ižändy, kus ollah Sinun endizet armot? Sinä annoit sanan Davidale, annoit uskalmot. 51 Älä unohta, Ižändy, kui Sinun käskyläzii huijatah! Rahvahien kiruondu revittelöy minun syväindy. 52 Ižändy kačo, kui nagretah Sinun vihaniekat, kui kirotah Sinun voijeltun ozua. 53 Kiitetty olgah, Ižändy, ilmazenijän! Amin՚, amin՚!
с русским текстом