1Pajojoukon ohjuajale. Idifuman mugah. Asafan psalmu. 2 Minä molimmos Jumalale, kirrun täytty vägie. Minä molimmos Jumalale, i Häi kuulou minuu. 3 Tuskien päivil ečin abuu Ižändäs, yölgi oijendan kätty Häneh päi heittelemättäh. Niken muu ei voi minuu urostua. 4 Minä duumaičen Jumalua, en voi olla rauhas. Minä ajattelen, i tusku valduau minun hengen. 5 Sinä et anna minule ummistua silmii, minun mieli on moine rauhatoi, ga en voi paista. 6 Minä duumaičen ammuzii aigoi, mustelen mennyzii vuozii. 7 Minä mustelen yöl omii pajoloi, pagizen oman syväimenke, hengigi ei ole rauhas. 8 Ongo Ižändy hyllännyh meidy ijäkse, eigo Häi enämbiä suvaiče meidy? 9 Ongo ijäkse loppunuh Hänen armo? Ainosgo Häi on vaikkani, polves polveh? 10 Ongo Jumal unohtannuh Oman armon? Ongo vihas salvannuh Oman syväimen? 11 Minä sanoin: «Minun gor՚a on sit, ku Ylimäzen ruavot ollah tostu luaduu migu enne». 12 Minä mustelen Ižändän ruadoloi, mustelen Sinun ammuzii kummii. 13 Smietin kaikkii Sinun ruadoloi, pien mieles Sinun suurii tegoloi*а. 14 Jumal, pyhät ollah Sinun dorogat. Ei ole tostu Sinun suuruttu, meijän Jumal. 15 Sinä olet Jumal, azut kummua. Sinä ozutit Oman väin muailman rahvahien keskes. 16 Oman käin väil Sinä piästit Oman rahvahan, Juakoin da Iosifan jälgeläzet. 17 Jumal, viet nähtih Sinuu, viet nähtih Sinuu da säristih, syvyötgi vabistih. 18 Pilvet valettih vetty, taivahas jyrizi pyhäil՚l՚u, Sinun tulipiilit hallattih taivastu. 19 Sinun pyhäil՚l՚u räški, iški tuldu, valgai kogo muan, mua särizi da tanizi. 20 Sinun dorogu meni meres läbi, Sinun troppu meni suuris vezis poikki, niken ei nähnyh Sinun jälgilöi. 21 Kui karjua veit Sinä Omua rahvastu Moisein da Aaronan käil.
с русским текстом