1Pajojoukon ohjuajale. Pajatetah kui «Sovun liilii». Davidan runo opastettavakse.2 David kirjutti tämän runon, konzu häi torai Mesopotamien da Tsoan aramelazii vastah. Järilleh tulles Joav voitti kaksitostutuhattu edomilastu Suolumuas. 3 Jumal, Sinä hylgäit meidy, Sinä hävitit meidy, suutuit meijän piäle. Kiänny järilleh meih päi! 4 Sinä särähytit muan, annoit sille halleta. Kohenda sen hallelmukset, eiga se leviey. 5 Sinä annoit Omale rahvahale jygiet päivät, juotit meidy humaldajal viinal. 6 No Sinun varuajile annoit flagun, ku hyö nostettas se toven puoles. 7 Piästä vägeväl käil niidy, kedä Sinä suvaičet. Kuule minuu! 8 Jumal sanoi Omas pyhäkois: «Hyväl mielel juan teile Siheman, miäriän Sokforan alamuan. 9 Minun on Gileadan mua, Minun on Manassien mua, Efraim on šlema Minun piäs, Juudu on Minun valdukeppi. 10 Moav on Minun pezuaste, Edomah Minä lykkiän Oman kengän. Kirru Minule, Filistijan mua!» 11 Ken vedäy minuu kiviseinien sydämes olijah linnah? Ken suattau minuu Edomah? 12 Sinä, Jumal, kieldävyit meis, et astu meijän torajoukonke. 13 Avvuta meidy, meil on hädä! Tyhjy on rahvahien abu. 14 Jumalan väil myö luajimmo suurii ruadoloi. Häi polgou muah meijän vihaniekat.
с русским текстом