1Pajojoukon ohjuajale. Puhaldimil. Davidan opastus. 2 Mieletöi sanou omas syväimes: «Jumalua ei ole». Pahakse heitytäh net, ket muga smietitäh, heijän ruavot ollah ilgiet. Ei ole nikedä, ken luadis hyviä. 3 Jumal kaččou taivahaspäi muan ristikanzoih, ku nähtä, ongo sie kedä mieleviä, ongo kedä, ken eččiy Jumalua. 4 Kaikin hyö hyllättih Händy, pädemättömät ollah kaikin. Ei ole nikedä, ni yhty, ken luadis hyviä. 5 Vikse ei ellendetä nimidä net viäryönluadijat? Hyö syvväh minun rahvastu kui leibiä, ei pakita abuu Jumalas. 6 Hyö puututah suuren varavon valdah, mittumua vie ei ole nähty. Jumal levittäy niilöin luut, kuduat nostah Hänen rahvastu vastah. Hyö puututah huigieh, gu Jumal hylgiäy heidy. 7 Andashäi ken Sionalpäi piäzendän Izrail՚an rahvahale! Konzu Jumal andau Omale rahvahale paremban ozan, sit Juakoi ihastuu, Izrail՚u pidäy iluo.
с русским текстом