1Pajojoukon ohjuajale. Korahilazien psalmu. 2 Kuulkua tämä, kai muailman rahvahat, kuunnelkua tarkah, muan eläjät – 3 madalroduzet dai korgeiroduzet, elokkahat dai köyhät yhtenjytyi! 4 Minun suu pagizou mielevii sanoi, minun syväimen duumat ollah selgiet. 5 Tahton duumaija sananpolvii, liiral soittajen sellittiä arbaituksii. 6 Mikse pidäs minul varata pahoil päivil, konzu minun vastustajien viärys kierdäy minuu. 7 Hyö uskotah omih vägilöih, löyhketäh suuril eloloil. 8 No ristikanzu nikui ei voi lunnastua omua vellie, ei voi pidiä hänes kauppua Jumalanke. 9 Ylen kallis on elaijan lunnastushindu, se jiäy ijäkse maksamattah. 10 Ei ristikanzu ole igäine, ei voi häi vältiä kalmua. 11 Jogahine nägöy, ku mielevät kuoltah, muga i opastumattomat dai mielettömät, i hyö jätetäh omat elot toizile. 12 Hyö smietitäh, ku heijän koit ollah igäzet, heijän eländysijat pyzytäh pystys polves polveh, muan kohtile hyö annetah omat nimet. 13 No ei ni čestis olii ristikanzu ole igähine, häi on kui elätti, kudai kuolou. 14 Tämä heijän matku on mielettömys, hos heijän jällestulijat pietäh heijän paginoi hyvinny. 15 Kui lambahii ajetah heidy tuonilmazih, surmu heidy sie paimendau, a tossuhuondeksen toveleläjät polgietah heijän piäle. Tuonilmazis on heijän eländysija, se syöy heijän väit. 16 No minun hengen Jumal lunnastau tuonilmazen vallas. Häi ottau minuu omih huolih. 17 Älä žiälöiče, konzu ken bohattuu, konzu hänen taloi suau kuulužuttu. 18 Kuoltes häi ei ota keräle nimidä, ei lähte hänele jälles hänen kuulužus 19 Hos eläjes häi ihasteleh omua ozua, i toizetgi kiitetäh händy hänen hyväs ozas, 20 no häi menöy omien tuattoloin luo, niilöin luo, kudamat nikonzu ei nähtä päiväzen valgiedu. 21 Čestis olii ristikanzugi ei ole igähine, häi on kui elätti, kudai häviey.
с русским текстом