1Davidan psalmu. Opastandu. Ozakas on se, kenen pahat ruavot on prostittu, kenen riähkät on pyhkitty iäres. 2 Ozakas on ristikanzu, kuduale Ižändy ei pane viäryökse hänen riähkii i kuduan syväimes ei ole muanitustu. 3 Kuni olin vaikkani omis riähkis, minun luut kuivettih, gu päivät läbi muokkaimmos tuskis. 4 Minun elinvägi kuivi kui kaste kezän räkes, gu yöt dai päivät minuu painoi Sinun jygei käzi. 5 No minä sanoin Sinule riähkät, en peittänyh omua zakonanrikondua. Minä sanoin: «Avuan Ižändäle omat riähkät», i Sinä prostiit minuu. 6 Sendäh molitahes Sinule hiäs olles kai Sinun pyhät, i suuri viennouzugi ei tabua heidy. 7 Sinä olet minun suoju, Sinä vardoičet minuu hiäs, Sinä tuot minule piäzendyilon. 8 «Minä opastan sinuu», sanou Ižändy, «ozutan sinule tien, kuduadu myö sinul pidäy astuo. Minä nevvon sinuu, Minun silmät nähtäh sinun askelet». 9 Ga älgiä sit olgua kui mielettömät elätit, kui hevot libo oslat, kudamile pidäy panna suičet piäh da ravvat suuh, ku suas ohjata heidy. 10 Jumalattomale roihes äijy vaivua, a ken luottau Ižändäh, suau kylläl armuo. 11 Työ oigeimielizet, pidäkkiä iluo Ižändäs da kirgukkua hyväs mieles! Nostakkua iloiäni, työ toveleläjät!
с русским текстом