Библия
Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом
PSALTIRI
30 Psalmu
1 Pajojoukon ohjuajale. Davidan psalmu. Tuskis olles.2 Ižändy, Sinuh minä hengästelemmös.
Älä hylgiä minuu nikonzu!
Sinä olet oigeimieline, piästä minuu!
3 Kaldua korvu minuh päi,
kiirehtä piästämäh minuu!
Ole minule luja kallivo,
linnoitus, kuduah minuu peität.
4 Sinähäi olet minun kallivo da kiviseiny.
Sinun nimen täh vie da ohjua minuu.
5 Piästä minuu verkos,
kuduan vihaniekat peitoči azetettih minule.
Sinähäi olet minun suoju.
6 Sinun käzih minä annan oman hengen.
Sinä lunnastat minuu, Ižändy, toven Jumal.
7 Vihuan niidy,
kuduat kumardellahes tyhjile jumaloile,
a minä luotan Ižändäh.
8 Minä pien iluo da kirrun hyväs mieles
Sinun armon täh,
gu Sinä näit minun hiän,
tiijustit minun hengen tuskat.
9 Sinä et andanuh minuu vihaniekkoin käzih,
Sinä avait minule dorogan ahtahuos.
10 Ižändy, armahta minuu, minul on hädä.
Tusku sovendi minun silmät,
kuivai minun hengen dai syväimen.
11 Minun elaigu kuluu tuskis,
vuvvet matkatah hengähtyksis.
Minun väit mennäh minun riähkien täh,
luut kuivetah.
12 Vihaniekat nagretah minuu,
rinnaleläjät kirotah,
tuttavat varatah minuu,
vastah tulijat juostah minus pagoh.
13 Minä olen unohtettu, kui unohtetah kuolluh,
hyllätty kui murennuh padaine.
14 Minä kuulen, kui äijät kirotah minuu.
Varavo ahtistau minuu kaikkielpäi,
konzu hyö paistah minuu vastah,
tahtotah ottua minun hengi.
15 A minä ečin Sinus suojua, Ižändy,
sanon: «Sinä olet minun Jumal».
16 Sinun käzis ollah minun elaijanpäivät.
Älä anna minuu vihaniekkoin da perähajajien käzih!
17 Kiännä silmät Oman käskyläzen puoleh,
piästä minuu Sinun armol!
18 Ižändy, Sinuu minä kirrun abuh,
älä anna minule puuttuo huigieh!
Anna jumalattomat puututah huigieh
da vaikastutah tuonilmazis!
19 Anna kohmevutah kielahat suut,
kuduat ylbiesti da julgiesti sanellah pahua oigiedu vastah!
20 Mittuine suuri on Sinun hyvys!
Sinä pietät sidä niilöile, ket varatah Sinuu.
Kaikkien ies autat niilöi, ket uskotah Sinuh.
21 Sinä otat heidy Omah suojah rahvahien hälylöis,
peität heidy pahois kielis Oman levon alle.
22 Kiitetty olgah Ižändy!
Häi ozutti minule kumman armuo lujas linnas.
23 Suuris tuskis olles minä duumaičin:
«Olen riuhtattu Sinun silmis»,
no Sinä kuulit minun malitun,
konzu kirruin Sinuu abuh.
24 Suvaikkua Ižändiä, kai Hänen pyhät!
Ižändy kaččou da vardoiččou niidy,
ket uskotah Häneh,
a tazuau žiälöiččemättäh niidy,
ket julgieh nostah Händy vastah.
25 Olgua rohkiet, lujendakkua oma syväin,
kaikin työ, kuduat vuotatto abuu Ižändäs!
Глава 30
