1Pajojoukon ohjuajale. Davidan psalmu. Ižändy, Sinä opiit minun mielii, Sinä tunnet minuu. 2 Sinä tiijät, konzu minä istummos, konzu nouzen. Loitton sah tiijät minun mielet. 3 Astungo minä vai huogavun, Sinä näit sen, kai minun matkat ollah Sinul tietos. 4 Vie ni sanua ei ole minun kieles, a Sinä, Ižändy, jo tiijät sen sanan ylen hyvin. 5 Iespäi dai taganpäi Sinä vardoičet minuu, Sinä panet käin minun piäle. 6 Minä kummeksin Sinun tiijändiä, se on korgei, ei tävvy minul sih ellendysty. 7 Kunne mennen Sinun Henges? Sinun silmien ies kunne pajennen? 8 Nossengo taivahah, Sinä olet sie, heittynengo tuonilmazih, siegi Sinä olet. 9 Ottanengo zor՚al siivet da lendänen meren tuakse, 10 siegi Sinun käzi ohjuau minuu, Sinun oigei käzi taluttelou minuu. 11 I hos sanonen: «Pimei peittäy minuu, valgei päivy minus ymbäri muuttuu yökse», 12 no Sinule ni pimei ei ole pimei, yö on valgei kui päivy, pimei kui valgei. 13 Sinä luajiit kai, midä on minul sydämes, Sinä kuvoit minuu muaman vačas. 14 Kiitän Sinuu sit, ku minä olen kumman hyvin luajittu. Kummeksittavat ollah Sinun ruavot, sen minun hengi tiedäy. 15 Minun luut ei oldu Sinuspäi peitos, konzu minuu peitoči luajittih, konzu minuu nerokkahasti luajittih muaman vačas. 16 Sinun silmät nähtih jo minun idoine. Sinun kniigah on kirjutettu kai päivät, kuduat minule on annettu, konzu ni yhty niilöis minä iče en vie elänyh. 17 Jumal, mittumat kallehet ollah minule Sinun mielet, i kui äijy niidy on. 18 Gu ruvennen lugemah, ga niidyhäi on enämbi migu hiekkastu. Konzu havačun, olen vie ainos Sinunke. 19 Oh, gu Sinä, Jumal, hävittäzit jumalattomat! Vältykkiä minus, tappajat! 20 Hyö ollah Sinun vihaniekat, paistah kielastellen Sinuh näh, heil mieles on luadie Sinule pahua. 21 Minulgo ei vihata Sinun vihuajii, Ižändy, ei paheksie Sinun vastustajii? 22 Kaikel syväimel vihuan heidy, hyö ollah i minun vihaniekat. 23 Opi minun mielii, Jumal, kačo minun syväindy. Opi minuu, kačo minun mielet. 24 Kačo, engo minä ole viäräl dorogal, ohjua minuu ilmanigäzele matkale.
с русским текстом