Библия
Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом
PSALTIRI
118 Psalmu
1 Alliluija!
Ozakkahat ollah net,
kudamien dorogat ollah oigiet,
net, kuduat eletän Ižändän zakonua myö.
2 Ozakkahat ollah net,
kuduat pyzytäh Hänen sovus,
net, kuduat kaikel syväimel ečitäh Händy.
3 Hyö ei mennä zakonoi vastah,
a kävelläh Hänen dorogoi myö.
4 Sinä annoit Omat nevvot,
käskit noudua niilöi lujah.
5 Oh, gu kai minun matkat vietettäs minuu
Sinun käskylöin täyttämizeh!
6 Gu pien Sinun käskylöi silmien ies,
sit minä en puutu huigieh.
7 Minä kiitän Sinuu tävvel syväimel,
konzu opastun ellendämäh Sinun oigieloi piätöksii.
8 Minä novvan Sinun käskylöi,
älä hylgiä minuu nikonzu.
9 Kuibo brihal pyzyö oigiel dorogal?
Vai Sinun sanua noudajen.
10 Kaikel syväimel minä ečin Sinuu,
älä anna minule hairota Sinun käskylöis.
11 Sinun sanat minä panen tallele omah syväimeh,
ku ei luadie riähkiä Sinun ies.
12 Kiitetty olet Sinä, Ižändy!
Opasta minuu tundemah Sinun käskylöi.
13 Omal suul minä sanelen rahvahile
kaikis Sinun piätöksis.
14 Sinun sovun täh minä pien hyviä mieldy,
muga kui ihastellahes eloloin täh.
15 Minä duumaičen Sinun nevvoloi,
minä kačon Sinun dorogoi.
16 Sinun käskylöil urostelemmos,
Sinun sanua en unohta.
17 Armahta minuu, Sinun käskylästy,
sit minä elän da novvan Sinun sanua.
18 Avua minun silmät nägemäh Sinun zakonan kummii.
19 Minä olen tulolaine mual,
älä peitä minus Sinun käskylöi.
20 Minun hengi ainos igävöiččöy Sinun piätöksii.
21 Sinä piet käzis ylbielöi, niidy kirottuloi,
kuduat kiännetäh selgy Sinun käskylöih.
22 Piästä minuu huigies da paheksimizes,
minä elin ainos Sinun sovun mugah.
23 Kniäzit istutah da paistah minuu vastah,
a minä, Sinun käskyläine, duumaičen Sinun käskylöi.
24 Sinun sobu on minun urostus,
i Sinun käskyt ollah minun nevvonandajat.
25 Minun hengi on polgiettu pölyh,
elavuta minuu Sinun sanal.
26 Minä sanelin Sinule omis matkois,
i Sinä kuulit minuu.
Opasta minule Sinun käskyt.
27 Vie minuu Sinun nevvoloin dorogale,
i minä tahton duumaija Sinun kummanruadoloi.
28 Minun hengel ei ole hoivuttu,
vačas on tusku.
Lujenda minuu Sinun sanal!
29 Pie minuu loitton kielahuksien dorogois,
lahjo minule Sinun zakon!
30 Minä valličin toven dorogan,
Sinun piätökset ollah minun silmien ies.
31 Sinun sovus minä ripun, Ižändy,
älä anna minule puuttuo huigieh.
32 Minä juoksen Sinun käskylöin dorogua myöte,
gu Sinä hoivendat minun syväimen.
33 Ižändy, opasta minule Sinun käskylöin dorogu,
i minä astun sidä myöte loppuh suate.
34 Anna minule ellendysty noudua Sinun zakonua,
kaikel syväimel täyttiä sidä.
35 Pane minuu astumah Sinun käskylöin dorogua myöte,
sidä minä tahton.
36 Kiännä minun syväin Sinun sobuh päi,
a ei eččimäh iččele hyvyzii.
37 Kiännä minun silmät iäre kaikes tyhjäs,
elavuta minuu Sinun matkal.
38 Luaji minulegi se, min uskaldit luadie
kaikile, ket varatah Sinuu.
39 Piästä minuu huigies, kuduadu minä varuan.
Sinun piätökset ollah hyvät.
40 Ižändy, minä vuotan Sinun nevvoloi.
Elavuta minuu Sinun tovel!
41 Ižändy, anna minule Sinun armot,
piästä minuu Sinun uskalmon mugah!
42 Sinun sanah minä uskon,
sil voin vastata minun kiruojile.
43 Älä jätä minun suudu ilmai toven sanua,
Sinun piätöksih pien toivuo.
44 Minä rubien ainos noudamah Sinun zakonua,
ainos da ilmazenijän.
45 Minä rubien kävelemäh välläl,
gu elän Sinun nevvoloin mugah.
46 Suariloingi ies rubien sanelemah
Sinun sobuh näh, engo huijustai.
47 Sinun käskylöil urostelemmos,
niidy minä suvaičen.
48 Minä oijendan käit Sinun käskylöin puoleh.
Niilöi minä suvaičen, niilöi ajattelen.
49 Musta Oma sana,
kuduan annoit Sinun käskyläzele
da kuduah käskit pidiä toivuo.
50 Sinun uskalmo on minule urostus minun kurjuos,
se elavuttau minuu.
51 Ylbiet ainos kirotah minuu,
ga minä en vältynyh Sinun zakonas.
52 Ižändy, minä duumaičen Sinun ilmanigäzii piätöksii,
niilöis suan urostuksen.
53 Minun taba kiehuu jumalattomien täh,
kuduat hyllätäh Sinun zakon.
54 Sinun käskyt ollah minule ylendyspajonnu,
gu elän tiä tulolazennu.
55 Yölgi minä mustelen Sinun nimie, Ižändy,
ainos novvan Sinun zakonua.
56 Se on minun elaijan oza,
ku minä elän Sinun nevvoloin mugah.
57 Sinä, Ižändy, olet minun oza,
olen uskaldannuh pyzyö Sinun sanois.
58 Minä molimmos Sinule kaikel syväimel:
armahta minuu Sinun uskalmon mugah!
59 Minä duumaičen omii matkoi
i kiännän omat askelet Sinun sobuu kohti.
60 Minä en vičkittelei tyhjiä,
a huolitan noudua Sinun käskylöi.
61 Jumalattomien verkot ollah ymbäri minus,
no minä en unohta Sinun zakonua.
62 Syväinyölgi nouzen kiittämäh Sinuu
Sinun oigielois piätöksis.
63 Olen yhtes kaikkien niilöinke,
ket varatah Sinuu da novvetah Sinun nevvoloi.
64 Sinun hyvytty, Ižändy, mua on täyzi.
Opasta minule Sinun käskylöi!
65 Ižändy, Sinä luajit hyvyön Omale käskyläzele,
gu luajit kai Oman sanan mugah.
66 Opasta minuu, Ižändy,
ku hyvin tiedäzin da ellendäzin.
Minä luotan Sinun käskylöih.
67 Enne minun muokkii minä kävelin yöksyksis,
nygöi novvan Sinun sanua.
68 Ižändy, Sinä olet hyvä,
Sinun ruavot ollah hyvät.
Opasta minule Sinun käskyt!
69 Ylbiet lijastetah minun nimie omil kielastuksil,
ga minä novvan Sinun nevvoloi kaikel syväimel.
70 Heijän syväimet ollah kui razvutukut,
ei tundieta nimidä,
a minule Sinun zakon andau urostuksen.
71 Hyvä, ku minul puutui nähtä gor՚ua,
muga minä tiijustin Sinun käskyt.
72 Zakon, kuduan Sinä annoit,
on minule kallehembi migu kai kuldu da hobju.
73 Sinun käit luajittih minuu,
pandih kai minus sijoilleh.
Anna minule ellendysty opastuo Sinun käskyt.
74 Sinun varuajat ihastutah minun nähtyy,
gu minä pien toivuo Sinun sanah.
75 Ižändy, Minä tiijän,
Sinun suvvon piätökset ollah oigiet.
Oigei olit, gu muokkait minuu.
76 Anna Sinun armo roihes minule urostuksekse,
kui Sinä uskalditgi Omale käskyläzele.
77 Anna Sinun hyvys koskeh minuh,
i sit minä elän.
Sinun zakon on minun urostus.
78 Puututtahes ylbiet huigieh,
gu viäryöttäh painetah minuu.
Minul mieles ollah Sinun nevvot.
79 Tuldahes minun luo kaikin,
ket varatah Sinuu da ket tietäh Sinun sobu.
80 Anna minun syväin pyzyy lujah Sinun käskylöis,
ku en puuttus huigieh.
81 Minun syväin atkaloiččehes Sinun abuu,
Sinun sanah pien toivuo.
82 Minun silmät igävöijäh Sinun sanua.
Minä kyzyn: «Konzubo Sinä urostat minuu?»
83 Minä olen kui savvus käbristynnyh puzu,
no Sinun käskylöi en unohta.
84 Viego hätken Sinun käskyläzel vuottua?
Konzubo suudit minun painajii?
85 Ylbiet kaivetah minule haudua,
hyö ruatah Sinun zakonua vastah.
86 Kai Sinun käskyt ollah oigiet.
Hyö piinatah minuu viäryöttäh.
Auta minuu!
87 Hyö vähäs ei hävitetty minuu muan piäl,
no minä en hyllännyh Sinun nevvoloi.
88 Elavuta minuu Sinun armol,
i minä novvan Sinun sobuu.
89 Ižändy, Sinun sana pyzyy ilmazenijän,
sil on luja alustu taivahis.
90 Sinun tozi pyzyy polves polveh.
Sinä azetit sijoilleh muan, i se pyzyy.
91 Sinun piätöksil seizou nygöigi kai,
kaikin kazakoijah Sinuu.
92 Gu Sinun zakon ei ollus minule urostuksennu,
minun kurjus olis hävitännyh minuu.
93 Nikonzu en unohta Sinun nevvoloi,
net elavutetah minuu.
94 Minä olen Sinun, piästä minuu!
Minä tahton eliä Sinun nevvoloin mugah.
95 Jumalattomat vardoijah minuu, tahtotah tappua,
a minä pien mieles Sinun sobuu.
96 Kai loppehes, sen minä näin,
no Sinun käskyt pyzytäh ainos.
97 Kulleh suvaičen minä Sinun zakonua!
Kaiken päivän duumaičen sidä.
98 Sinun käskyt ollah ainos minunke,
net luajitah minuu vihaniekkoi mielevembäkse.
99 Minä olen opastunnuombi migu kai minun opastajat,
minähäi pien mieles Sinun sobuu.
100 Minä tiijän enämbän migu rahvahan vahnimat,
sendäh gu novvan Sinun nevvoloi.
101 Minä en astu pahoile dorogoile,
Sinun sanua tahton noudua.
102 Sinun piätöksis en harpua bokkah,
sendäh gu Sinä opastat minuu.
103 Mittumat sulavat ollah Sinun sanat minule!
Magiembat metty net ollah minun huulile.
104 Sinun nevvot annetah minule ellendysty,
sendäh minä vihuan kaikkii muanituksen dorogoi.
105 Sinun sana on lampu minun jalloile,
valgei minun matkale.
106 Minä annoin sanan noudua Sinun oigieloi piätöksii.
Sit sanas minä pyzyn.
107 Ižändy, minä näin äijän gor՚ua.
Luaji, kui Sinä sanoit, elavuta minuu!
108 Ižändy, anna minun uskalmo roihes Sinule
mielužu verhu.
Opasta minuu tundemah Sinun piätöksii!
109 Minul on ainos hengi kobras,
no Sinun zakonua en unohta.
110 Jumalattomat pandih minule verko,
no minä en välty Sinun nevvoloin dorogas.
111 Sinun sobu on minule igähine jälgiperä,
minun syväin ihasteleh sidä.
112 Minä kiännin oman syväimen täyttämäh
Sinun käskylöi,
ainos da agjah suate.
113 Kaksimielizii ristikanzoi minä vihuan,
a Sinun zakonua suvaičen.
114 Sinä olet minun levo dai suojusraudu,
Sinun sanah minä pien toivuo.
115 Vältykkiä minus, zakonanrikkojat!
Minä tahton noudua Jumalan käskylöi.
116 Ole minule tuvennu Sinun uskalmon mugah,
ku minä eläzin.
Älä anna minul muanivuo minun uskos.
117 Auta minuu, ku minä piäzizin,
i minä pien Sinun käskylöi ainos mieles.
118 Kaikkii, ket hyllätäh Sinun käskyt, Sinä hylgiät,
tyhjiä hyö ounastellahes.
119 Sinä lykkäit iäres kai muan jumalattomat kui topat,
sendäh minä suvaičen Sinun sobuu.
120 Minun rungu särizöy Sinun varavuo,
minä varuan Sinun suvvon piätöksii.
121 Minä ruan, kui käsköy oigei suudo
da oigei mieli.
Älä jätä minuu minun painajien käzih!
122 Puolista minuu, Sinun käskylästy,
luaji minule hyvys,
älä anna ylbielöile painua minuu!
123 Minä igävöičen Sinun abuu,
igävöičen Sinun oigieloi uskalmoloi.
124 Luaji Sinun käskyläzele hyvys Sinun armon mugah,
opasta minule Sinun käskyt.
125 Minä olen Sinun käskyläine,
anna minule ellendysty,
ku opastuzin Sinun sovun käskyt.
126 Ižändy, on aigu tartuo dieloh!
Sinun zakonua on rikottu!
127 Minä suvaičen Sinun käskylöi,
net ollah minule kallehembat kuldua,
puhtastu kuldua.
128 Sendäh minä elän tarkah kaikkii Sinun nevvoloi myö,
vihuan kaikkii muanituksen dorogoi.
129 Sinun sobu on kummanhyvä,
sendäh minä novvan sidä.
130 Gu Sinun sana avavuu ristikanzale,
se andau valgiedu, prostoilegi ellendysty.
131 Minä avuan suun da huahitan,
sendäh gu igävöičen Sinun käskylöi
kui juotattajes vetty.
132 Kačahtai minuh, armahta minuu,
kui armahtat niidy, ket suvaijah Sinun nimie.
133 Luaji minun askelet lujikse Sinun sanal,
älä anna nimittumal viäryöl pidiä valdua minun piäl.
134 Piästä minuu rahvahan painandas,
ku voizin noudua Sinun nevvoloi.
135 Avua Sinun valgien andajat silmät
Omale käskyläzele,
opasta minule Sinun käskyt!
136 Minun silmis ojannu valutah kyynälet,
gu Sinun zakonua ei novveta.
137 Ižändy, Sinä olet oigeimieline,
oigiet ollah Sinun suvvon piätökset.
138 Sinun luajittu sobu on tozi da kaikes uskottavu.
139 Minun hengen salbuau viha,
gu minun vihaniekat unohtetah Sinun sana.
140 Sinun sana on hyvin koiteltu,
sikse Sinun käskyläine suvaiččou sidä.
141 Minä olen pieni da pengottu,
no Sinun nevvoloi en unohta.
142 Sinun oigei mieli on ilmanigäine,
Sinun zakon on tozi.
143 Minä olen tuskas da hiäs,
no Sinun käskyt urostetah minuu.
144 Sinun sobu on oigei ilmazenijän,
anna minule ellendiä se, ku minä eläzin.
145 Minä kirrun Sinuu kaikel syväimel.
Kuule minuu, Ižändy!
Minä pyzyn Sinun käskylöis.
146 Minä pokoroičemmos: piästä minuu!
I minä luajin, kui käsköy Sinun sobu.
147 Enne päivännouzuu minä kirrun Sinuu,
Sinun sanah pien toivuo.
148 Minun silmät ollah avvoi jo enne huondestu,
ku syvendyö Sinun sanah.
149 Ižändy, kuule minun iäni Sinun armon mugah!
Elavuta minuu Sinun oigien mielen mugah!
150 Lähil ollah net, kel mieles on luadie pahua,
hyö ollah loitton Sinun zakonas.
151 Sinä, Ižändy, olet lähil,
i kai Sinun käskyt ollah tovet.
152 Jo ammui minä tiijustin,
mittuine on Sinun sobu.
Sinä luajiit sen ilmazekseigiä.
153 Kačahtai minun kurjuoh da piästä minuu,
gu minä en unohtannuh Sinun zakonua.
154 Vie minun dieluo suvvos da piästä viärittäjis,
elävytä minuu, kui uskaldit.
155 Jumalattomat ollah loitton piäzendäs,
sendäh gu hyö ei korvua kallata Sinun käskylöih.
156 Ižändy, suuri on Sinun armo,
elävytä minuu Sinun oigiel suvvol!
157 Äijy on minul painajua da ahtistajua,
no minä en kieldävy Sinun sovus.
158 Minuu puistattau, konzu näin moizii,
kuduat kiännyttih iäre Sinus.
Hyö ei novveta Sinun sanua.
159 Kačo, kui minä suvaičen Sinun nevvoloi.
Ižändy, elävytä minuu Sinun armol!
160 Tozi on Sinun sanan alustannu,
oigiet da ilmanigäzet ollah kai Sinun piätökset.
161 Kniäzit viäryöttäh ajetah minuu jälles,
no minun syväin varuau Sinun sanua.
162 Minä ihastun Sinun sanah kui suureh sualeheh.
163 Kielastustu minä vihuan da varuan,
a Sinun zakonua suvaičen.
164 Minä ylendän Sinuu seiččie kerdua päiväs
Sinun oigeimielizis piätöksis.
165 Rauhas eletäh Sinun zakonansuvaiččijat,
hyö ei öntästytä.
166 Ižändy, Sinus minä vuotan piäzendiä,
Sinun käskyt minä täytän.
167 Minä lujah pyzyn Sinun sovus,
suvaičen sidä äijäl.
168 Minä novvan Sinun nevvoloi da sobuu,
kai minun matkat ollah Sinun silmien ies.
169 Ižändy, noskah minun kirrundu Sinun edeh!
Anna minule mieldy, luaji Oman sanan mugah!
170 Noskah minun malittu Sinun edeh,
piästä minuu pahas muga, kui uskaldit.
171 Minun suu ei väzy kiittiä Sinuu,
Sinähäi opastat minule Sinun käskyt.
172 Minun suu pajatakkah Sinun uskalmolois,
gu kai Sinun käskyt ollah oigiet.
173 Olgah Sinun käzi avunnu minule,
minähäi valličin Sinun nevvot.
174 Ižändy, minä igävöičen Sinun annettuu piäzendiä,
Sinun zakon on minun urostus.
175 Eläkkäh minun hengi da ylendäkkäh Sinuu,
autettahes minuu Sinun piätökset.
176 Minä olen kui yöksynyh lammas.
Eči minuu, Sinun käskylästy!
Sinun käskylöi minä en unohta.
Глава 118
