Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Josif painui tuatan rungan piäle, itki da ukkaili hänen rožii.2 Sit häi käski omile käskyläzile-parandajile bal՚zamiiruija Izrail՚an.3 Hänen kuolendas meni nellikymmen päiviä, sen verdu päiviä menöy bal՚zamiiruičendah, i seiččiekymmen päiviä jegiptalazet itkiettih händy.
4 Konzu mendih net itkendypäivät, Josif sanoi faraonan dvorčuherroile: «Olgua moizet hyvät, sanokkua faraonale,5 gu minun tuatto otti minus sanan da sanoi: ‘Minä kuolen, pane minuu muah sih kalmah, kuduan minä kaivoin ičele Hanaanan muas.’ Nygöi minä tahtozin lähtie sinne tuattua muah panemah. Sit minä tulen järilleh tänne.» [Josifan sanat sanottih faraonale.]
6 Faraon vastai hänele: «Mene da pane omua tuattua muah, muga kui häi käski.»7 Josif lähti tuattua muah panemah, hänenke lähtiettih kai faraonan dvorčuherrat, kai vahnimat herrat dai Jegiptan muan vahnimat,8 Josifan pereh, kai hänen vellet dai kai tuatan rodukundu. Geseman muah jiädih vai lapset, lambahat, kozat da lehmät.9 Heijänke lähtiettih kärit da raččumiehet, kaikkiedah heidy oli ylen suuri joukko.
10 Goren-gaatadah tulduu, kudai on Jordanan toizel puolel, hyö itkiettih sie iäneh ylen äijäl, i Josif itki sie tuattua seiččie päiviä.11 Konzu hanaanalazet, sen muan eläjät nähtih sen itkun Goren-gaatadas, hyö sanottih: «Äijäl itkietäh nuat jegiptalazet!» Sikse sille kohtale annettih nimi Jegiptalazien itku. Se on Jordanan toizel puolel.
12 Juakoin poijat luajittih kai, kui käski tuatto:13 hyö tuodih händy Hanaanan muah da pandih muah kivikoloh Mamren edeh Mahpelan pellole, kuduan Avraam osti hettalazel Efronal omakse, gu luadie sie kalmužin.14 Josif tuli Jegiptah jälles tuatan muahpanendua, häi iče, hänen vellet i kaikin, ket oldih hänenke panemas muah hänen tuattua.
15 Tuatan kuoltuu, Josifan vellet sanottih: «Midä, gu Josif ruvennou vihuamah meidy da tahtonou tazata meile sit pahuos, kudaman myö hänele luajiimmo?»16 Sit hyö työttih sanomah Josifale: «Kuolendua vaste tuatto käski17 sanuo sinule: ‘Prosti sinun vellile heijän viärys da riähky, se, gu hyö luajittih sinule pahuon.’ Prosti sinun tuatan Jumalan orjien viärys!» Josif itki, konzu kuundeli heijän sanoi.
18 Sit vellet tuldih hänen luo, langettih hänele jalgoih da sanottih: «Täs lähtijen myö olemmo sinun orjat.»19 No Josif sanoi heile: «Älgiä varakkua. Minä varuan Jumalua.20 Kaččuot, työ tahtoitto minule pahua, no Jumal kiändi sen hyvyökse, gu luadie se, mi nygöi on: andua elos äijile rahvahile.21 Ga älgiä sit varakkua! Minä rubien pidämäh huoldu teis dai teijän lapsis.» Nämmä sanat aleitettih vellii da mendih heijän sydämih.
22 Muga Josif da hänen tuatan rodu jiädih elämäh Jegiptah. Häi eli sada kymmene vuottu;23 hänel puutui nähtä pruavunukkoi, poijan Efreman vunukkoi da pidiä polvil Mahiran, Manassii-poijan poigii.
24 Josif sanoi vellile: «Minä kuolen. No Jumal tulou teijän luo, ottau teidy täs muas da vedäy sih muah, kuduas andoi sanan Avraamale, Isakale da Juakoile.»25 Sit Josif otti Izrail՚an poijis sanan da sanoi: «Konzu Jumal tulou teijän luo, ottakkua tiäpäi minun luut.»
26 Josif kuoli, konzu hänele oli sadakymmen vuottu, händy bal՚zamiiruittih da pandih ruuheh Jegiptas.
Глава 50