Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Jälles tädä Josifale sanottih: Sinun tuatto on voimatoi. Häi otti keräle kahtu omua poigua, Manassiedu da Efremua, [da lähti Juakoin luo].
2 Juakoile tuodih viesti da sanottih: «Sinun poigu Josif tulou sinun luo.» Izrail՚ löydi vägie nosta istui postelile.3 Juakoi sanoi Josifale: «Jumal Kaikenvaldaine jiäviihes minule Luzas, Hanaanan muas. Häi blahoslovii minuu4 da sanoi: ‘Minä luajin sinuu lapsekkahakse da annan sinule äijän jälgelästy, sinus lähtietäh äijät rahvahat, a tämän muan annan jälles sinuu sinun jälgeläzien valdah ilmazekse ijäkse.’5 A nygöi kaksi sinun poigua, kuduat rodittihes Jegiptan muas enne minun tulendua Jegiptah, ollah minun. Efrem da Manassii, kui Ruvim da Simeon, roijah minun poijikse.6 A net poijat, kuduat roditahes sinule jällespäi, – net oldahes sinun, no heidy lugietah omien vellien roduh, i hyö suajah oma perindövuitti vellien vuitis.7 Konzu minä olin tulemas Mesopotamiespäi, matkas olles kuoli minul Rahil՚, [sinun muamo]. Se oli Hanaanan muas, ei loitton Efrafas. Sie minä panin händy muah Efrafan dorogupieleh.» Efrafa on nygöi Viflejem.
8 Izrail՚ kačoi lapsih da kyzyi: «Ketbo nämmä ollah?»9 «Net ollah minun poijat», vastai Josif, «kudamii minule andoi Jumal tiä.» «Tuo heidy minun rinnale, gu minä voizin blahoslovie heidy», sanoi Juakoi.10 Vahnus pimendi Izrail՚an silmät, häi ei voinnuh hyvin nähtä. Josif toi lapsii hänen rinnale. Juakoi ukkaili heidy, sebäi11 da sanoi Josifale: «Minä jo en uskonuh roimmos nägemäh sinuu, a, kačo, Jumal andoi minule nähtä sinun lapsiigi.»12 Josif otti omii lapsii Izrail՚an polvil, da kumardih tuatale muassah.13 Sit Josif otti mollembii [omii poigii] käzis: Efremua otti oigiel käil Izrail՚as hurual puolel, a Manassiedu otti hurual käil Izrail՚as oigiel puolel, i toi tuatan edeh.14 No Izrail՚ oijendi oman oigien käin da pani Efreman piän piäle, hos se oli nuorembi, a huruan pani Manassien piän piäle, hos häi oli enzipoigu. Häi mielenke pani muga käit ristai.15 Izrail՚ blahoslovii Josifua sanoil:
– Jumal, Hänen silmien ies
käveltih minun tuatat Avraam dai Isakku,
Jumal, kudai paimendi minuu
sit aijas, gu minä rodiimmos da täh päivässäh,
16 Anheli, kudai piästäy minuu kaikes pahas,
anna blahosloviu nämii lapsii!
Anna heijän kauti rubieu elämäh minun nimi
i minun tuatoin Avraaman da Isakan nimet.
Anna kazvau suurekse heijän lugu
muan piäl.
17 Josif nägi, kui tuatto pani oman oigien käin Efreman piän piäle, i paheldui. Häi otti oman tuatan käin gu vaihtua, ottua Efreman piän piäl da panna Manassien piän piäle18 i sanoi tuatale: «Ei nenga, tuatto minun, sikse gu enzipoigu on tämä. Pane oigei käzi hänen piän piäle.»19 No tuatto sanoi: «Tiijän, poigu, tiijän. Hänes sežo lähtöy rahvaskundu, häi rodieu suuri, no hänen nuorembi velli rodieu suurembakse händy, hänen siemenes nouzou suuri rahvaskundu.»20 Sit häi blahoslovii heidy sinny päivänny sanoil:
– Sinun nimel ruvetah blahoslovimah izrail՚alazet
da sanotah:
Anna Jumal luadiu sinule
kui Efremale da Manassiele.
Häi pani Efreman korgiembale Manassiedu.
21 Sit Izrail՚ sanoi Josifale: «Nygöi minä kuolen. No Jumal rodieu teijänke, Häi kiännyttäy teidy järilleh tuattoloin muah.22 Minä annan sinule yhten vuitin muadu sille piäle, min suajah sinun vellet. Sen minä otin amoreiloil omal miekal da piššalil.»
Глава 48