Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Josif sanoi omale taloinkaččojale: «Täytä heijän huavot vil՚l՚al, pane vil՚l՚ua min voijah vediä, a jogahizen hobjat pane piälepäi hänen huavoh.2 A minun mal՚l՚u, hobjumal՚l՚u, pane nuoriman huavoh yhtes hobjienke, kudamih häi osti vil՚l՚ua.» Taloinkaččoi luadii muga, kui käski Josif.3 Huondeksel, konzu valgoni, nämii rahvahii oli piästetty, heidy dai oslat.4 Hyö vie ei mendy loitos linnaspäi, konzu Josif sanoi omale taloinkaččojale: «Mene, tabua niidy rahvahii, a konzu tabuat, sano heile: ‘Mikse työ pahuol maksoitto hyvyös? [Mikse varrastitto minul hobjumal՚l՚an?]5 Sehäi on mal՚l՚u, kuduas juou minun ižändy, i häi tiedovoiččou sil. Pahoi työ luajiitto!’»
6 Taloinkaččoi tabai heidy da sanoi kui käski ižändy.7 Vellekset vastattih hänele: «Mikse pagizet nenga, ižändy? Ei, sinun orjat ei luajita nengostu.8 Kačo, sengi hobjan, kuduan myö lövvimmö meijän huavolois, myö toimmo järilleh sinule Hanaanan muaspäi. Kuibo myö voizimmo sinun ižändän koispäi varrastua hobjua libo kuldua?9 Kel sinun orjis löydynöy mal՚l՚u, sille surmu, a myö roimmokseh orjikse ižändäle meijän.»10 Häi sanoi: «Hyvä. Kui työ sanoitto, anna mugai rodieu: kel löydyy mal՚l՚u, se rodieu minun orjakse, a työ etto rodei viärät.»11 Vellet kiirehel heitettih omat huavot muah, jogahine avai oman huavon.12 Taloinkaččoi kačoi kaikis huavolois vahnembas velles algajen nuorembassah, i mal՚l՚u löydyi Veniaminan huavos.13 Vellet revitettih omat sovat, nostettih omat huavot oslile selgäh, lähtiettih järilleh linnah.
14 Juudu da hänen vellet tuldih Josifan luo, kudai oli vie kois, da painuttih muassah hänen ies.15 Josif sanoi heile: «Midä työ ruavoitto? Ettogo työ tiedänyh, gu minun jyttyine mies arbuau kai.»16 Juudu vastai: «Midä myö voizimmo sanuo ižändäle? Midä paista? Mil oijenduakseh? Jumal ozutti sinun orjien viäryön, vot, nygöi myö olemmo sinun orjat – se, kudual löydyi se mal՚l՚u, dai myö kaikin.»17 «Ei», sanoi Josif, «sidä minä en luaji. Se, kudual löydyi mal՚l՚u, rodieu minun orjannu, a työ lähtettö rauhas oman tuatan luo.»
18 Sit Juudu astui Josifan edeh da sanoi: «Ižändy, anna sinun orjale sanuo sanaine minun ižändäle korvah da älä suutu, ižändy, omale orjale piäle! Sinähäi olet gu faraon!19 Sinä, ižändy, kyzelit meil: ‘Ongo teil tuatto libo velli?’20 Myö sanelimmo sinule, ižändy meijän, gu meil on vahnu tuatto i hänel on nuorin poigu, hänen vahnuon poigu. Sen velli kuoli, a häi jäi aino poigu omas muamas, i tuatto suvaiččou händy ylen äijäl.21 Sinä sanoit omile orjile: ‘Tuogua händy minun luo, gu minä nägizin händy.’22 Myö sanoimmo sinule, meijän ižändäle: ‘Brihačču ei voi jättiä omua tuattua, a gu jättänöy oman tuatan, se kuolou.’23 No sinä sanoit meile, sinun orjile: ‘Gu ei tulle teijänke teijän nuorin velli, sit työ älgiä tulgua enämbiä minun silmih.’24 Konzu myö tulimmo meijän tuatan, sinun orjan luo, myö sanoimmo hänele sinun sanat, ižändy.25 A konzu tuatto käski meidy myös mennä ostamah vil՚l՚ua,26 myö sanoimmo hänele: ‘Myö emmo voi mennä vellettäh, ilmai händy meil ei sua tulla sen miehen edeh.’27 Sit meijän tuatto, sinun orju, sanoi meile nenga: ‘Työ iče tiijättö: minun akku sai minule kaksi poigua.28 Yksi lähti minus, liennöygo händy zvieri syönnyh. Jälles minä händy en nähnyh.29 Gu tämängi ottanetto minun silmis, gu roinnou hänenke pahus, sit työ tuskanke viettö kalmah minun harmuan piän.’30 Nygöi gu minä tullen minun tuatan, sinun orjan luo, i meijänke ei roinne brihaččuu, kuduan hengeh palau tuatan hengi,31 häi vet kuolou, konzu nägöy, gu brihaččuu ei ole meijänke. Sit myö tuskanke viemmö kalmah meijän tuatan, sinun orjan, harmuan piän.32 Semmite minä, sinun orju, otimmos vastata brihačus tuatan ies da sanoin: ‘Gu en tuonne händy sinun luo da en panne sinun edeh, sit jiän viäryniekakse sinun, minun tuatan, ies dostalikse igiä.’33 Ga sit anna minule, sinun orjale, brihačus tuači jiäjä orjakse minun ižändän luo, a brihačču anna menöy omien vellienke.34 Eiga kuibo minä lähten oman tuatan luo, gu brihaččuu ei roinne minunke? Minähäi nägizin sen gor՚an, kudai tulou minun tuatan piäle.»
Глава 44