Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Meni kaksi vuottu, i faraon nägi unen: buito seizou häi joven rannal,2 a jovespäi nouzou seiččie lehmiä. Lehmät ollah čomat, hyväs hibjas, hyö syvväh heiniä rannal.3 Sit jovespäi nouzou vie seiččie lehmiä, net ollah tuhmat da laihat. Hyö jiäjäh toizien rinnale joven rannale.4 I vot net tuhmat da laihat lehmät syödih net seiččie čomua da lihavua lehmiä. Sih faraon havačui.5 A konzu häi uinoi uvvessah, häi nägi toizen unen: yhtes korres kazvoi seiččie sangiedu čomua tähkiä,6 no niile jälles kazvettih seiččie hoikkua, kuival tuulel poltettuu tähkiä.7 I vot net seiččie tyhjiä tähkiä lainottih seiččie sangiedu täydelästy tähkiä. Sih faraon havačui i ellendi, gu se on uni.
8 Huondeksel faraon oli huolissah da kučui iččeh luo Jegiptan kaikkii unenarbuajii da viizahii. Häi saneli heile oman unen, no niken ei voinnuh arvata sidä.9 Sit ylimäine viinanvalai sanoi faraonale: «Minul pidäy nygöi mustella endizii riähkii.10 Faraon oli kerran vihas meijän, hänen käskyläzien piäle da pani minuu da ylimästy leivänandajua vardoittavakse hänen hengenvardoiččijoin piällikön taloih.11 Sie myö mollei yhtenny yön näimmö undu, net pidi sellittiä joga uni omah luaduh.12 Tyrmäs meijänke oli yksi nuori jevrei, hengenvardoiččijoin piällikön orju. Myö sanelimmo hänele unet, i häi sellitti net meile mollembile eriže sidä myö, midä jogahine meis nägi unis.13 Rodih juuri muga, kui häi sellitti meile: minuu pandih endizele sijale, a sidä riputettih.»
14 Sit faraon käski kuččuo Josifua. Händy kiirehel piästettih tyrmäs. Häi lyhendi tukat da parran, vaihtoi sovat da lähti faraonan luo.15 Faraon sanoi Josifale: «Minä näin unen, no niken ei voi sidä arvata. A sinä, minä kuulin, maltat arvata unii.»16 Josif vastai: «Minä en voi iče, no Jumal andau faraonale hyvän sellityksen.»17 Faraon saneli Josifale: «Minä näin unis, buito seizon joven rannal,18 a jovespäi nouzi seiččie lehmiä. Hyväs hibjas da čomat, hyö syödih heiniä rannal.19 A niile jälles nostah seiččie tostu lehmiä, laihua, tuhmua da pahapäivästy, Jegiptas nikonzu en nähnyh nengozii laihoi lehmii.20 I net pahapäiväzet da laihat lehmät syödih seiččie enzimästy hyviä lehmiä.21 Net kylläzet mendih heijän vaččah, no ei nägynyh ni mis, gu hyö mendih sinne: net lehmät oldih juuri moizet laihat kui i enne. I minä havačuin.22 Sit näin toizen unen: yhteh kordeheh kazvettih seiččie hyviä, täydelästy tähkiä.23 A niile jälles kazvettih seiččie tyhjiä kuival tuulel poltettuu tähkiä,24 i net seiččie tyhjiä tähkiä tukul lainottih net seiččie hyviä tähkiä. Minä sanelin omat unet unenarbuajile, no niken ei voinnuh sellittiä minule.»
25 Josif sanoi faraonale: «Faraonan uni on yksi: midä Jumal tahtou luadie, sen Häi ozutti faraonale.26 Net seiččie hyviä lehmiä – se on seiččie vuottu, i seiččie hyviä tähkiä – se on seiččie vuottu. Se on yksi uni.27 A net seiččie pahapäivästy da laihua lehmiä, kuduat tuldih jälles niidy – se on seiččie vuottu, mugai seiččie tyhjiä, kuival tuulel poltettuu tähkiä ollah seiččie nälgyvuottu.28 Sikse minä i sanoin faraonale: midä Jumal tahtou luadie, sen Häi ozutti faraonale.29 Nygöi tulijat seiččie vuottu ollah suuren kyllyön vuvvet kogo Jegiptan muas,30 no niile jälles tulou seiččie nälgyvuottu, unohtuu kai endine kyllys Jegiptan mual, nälgy köyhtyttäy muan.31 Ei rubie nägymäh endine kyllys mual, sikse gu tulou nälgy, se rodieu ylen jygei.
32 A ku uni ozuttih kaksi kerdua, se merkiččöy sidä, gu Jumal lujah on piättänyh luadie muga i terväh luadiu sen.33 Sikse faraonal pidäs nygöi vallita ellendäi da viizas mies vedämäh talohuttu Jegiptas.34 Faraonal pidäs panna virgumiehii, gu net seiččemen vuvven aigua kerättäs rahvahas joga vuozi viijendeksen kaikes, midä andau Jegiptan mua.35 Anna hyö otetah kai nämien tulijoin hyvien vuozien vil՚l՚at, anna kerätäh linnois syödävät vil՚l՚at faraonan hantuzih i anna pietelläh tarkah.36 Sit Jegiptas rodieu pietos niikse seiččemekse nälgyvuvvekse, kuduat tullah Jegiptan muah, i muga mua piäzöy niis pahois vuozis poikki.»
37 Josifan sanat roittih mieldy myö faraonale da hänen dvorčuherroile.38 Faraon sanoi heile: «Löydysgo toine hänen jyttyine mies? Hänes on Jumalan Hengi.»39 Sit häi sanoi Josifale: «Kerran Jumal avai sinule kaiken tämän, ga sit ei ole nikedä, ken olis viizahembi da nerokkahembi sinuu.40 Täs lähtijen sinä rubiet johtamah minun valdukundua i rahvas ruvetah kuundelemah sinuu. Vai minun valduistuin luadiu minuu korgiembakse sinuu.»41 «Kačo», sanoi faraon, «minä luajin sinuu kogo Jegiptan valdumiehekse!»42 Häi otti omas käis sormuksen pečatinke da pani sen Josifan sormeh, häi sellitti Josifan hienos pelvahas luajittuloih sobih da pani hänele kaglah kuldazen čiepin.43 Häi andoi Josifale ajettavakse toizekse parahan kärin, a Josifan ies, konzu häi ajoi, kirruttih: «Kumarduattokseh!» Muga faraon luadii Josifan kogo Jegiptan valdumiehekse.44 Häi sanoi Josifale: «Minä olen faraon, minä sanon: Täs lähtijen sinun luvattah niken täs Jegiptan muas ni käil ei lekahuta, ni jallal!»45 Faraon andoi Josifale uvven nimen Tsafnaf-paneah da andoi hänele mučoikse Iliopolisan papin Potiferan tyttären Asenefan. Muga Josif lähti pidämäh valdua Jegiptan muas.
46 Josifale oli kolmekymmen vuottu, konzu häi rubei sluužimah Jegiptan faraonale. Lähti Josif faraonan luopäi da proidii kaiken Jegiptan muan.47 Niilöin seiččemen hyvän vuvven aigua mua andoi vil՚l՚ua ylen äijän, joga jyvä andoi kobran vil՚l՚ua.48 Kaiken vil՚l՚an, kudai kerättih Jegiptas niinny vil՚l՚azinnu vuozinnu, Josif keräi linnoih – joga linnah tuodih vil՚l՚u ymbäri olijois peldolois.49 Häi keräi vil՚l՚ua muga äijän, ga sidä oli gu meres hiekkua, sidä jo ni miärätty ei, sikse gu ei suannuh miärätä.
50 Niih aigoih, enne nälgyvuozii Josifale rodiihes kaksi poigua, kudamii hänele sai Asenefa, Iliopolisan papin poijan Potiferan tytär.51 Enzipoijale Josif andoi nimen Manassii*а, sikse gu – häi sanoi – «Jumal andoi minule vallan unohtua kai minun muokat dai kaiken minun tuatan koin».52 A toizele häi andoi nimen Efrem*b, se merkičči: «Jumal luadii minuu tuatakse muas, kuduas minä tirpin äijän gor՚ua!»
53 Konzu mendih net Jegiptan seiččie kyllyön vuottu,54 tuli seiččemen nälgyvuvven aigu, kui jo ielpäi sanoi Josif. Nälgy oli kaikis mualois, a kaikel Jegiptan mual oli vil՚l՚ua.55 Konzu kaikel Jegiptan mual rodih nälgy, rahvas ruvettih kirgumah da pakiččemah faraonal leibiä. Faraon sanoi kaikile jegiptalazile: «Mengiä Josifan luo i luadikkua muga, kui häi sanou.»56 Nälgy oli kaikkiel muailmas. Josif avai aitat da rubei myömäh vil՚l՚ua jegiptalazile. Nälgy vai yldyi Jegiptan muas.57 I kaikis mualoispäi rahvas tuldih Jegiptah ostamah Josifal leibiä, sikse gu nälgy yldyi kaikkiel.
*а51 41:51 Manassii – «häi andau vallan unohtua».
*b52 41:52 Nimi ozuttau jevreinkielizeh sanondah «häi luadii tuatakse».
Глава 41