Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Dina, Juakoin da Liijan tytär, lähti sen muan tyttölöin luo.2 Sihem, hivviläzen sen muan valdumiehen Emmoran poigu, nägi Dinan, tabai händy da vägeh pidi hänen.3 Häi rubei suvaiččemah Dinua, sydämel paloi häneh, sanoi hänele hyvii sanoi,4 a Emmorale, omale tuatale sanoi: «Ota tämä tyttö minule mučoikse!»5 Juakoi tiijusti sen, gu Emmoran poigu huigai hänen tyttären Dinan. Sil aijal poijat oldih lambahii paimendamas pellos. Juakoi heijän tulendassah oli vaikkani.
6 Emmor, Siheman tuatto tuli Juakoin luo paginale.7 Juakoin poijat tuldih pellolpäi, konzu kuultih, midä tapahtui kois. Hyö pahelduttih da tabavuttih, sikse gu huigien luadii häi Izrail՚ale, gu magai Juakoin tyttärenke, a nenga ei pidänys ruadua.8 Emmor rubei pagizemah da sanoi: «Sihem, minun poigu, mieldyi teijän tyttäreh. Andakkua händy Sihemale mučoikse!9 Myö roimmokseh omahizet, työ rubietto andamah omii tyttärii meile mučoikse da ottamah meijän tyttärii teijän poijile mučoikse.10 Eläkkiä yhtes meijänke, meijän mua on [suuri] teijän ies, jiägiä elämäh, teile on oma valdu liikkuo, pidiä muadu omannu.»11 Iče Sihem nenga sanoi Dinan tuatale da vellile: «Olgua moizet hyvät, minä annan kai, midä työ tahtotto.12 Pangua kaikis suurin hindu da lahjat – minä annan kai, midä sanotto. Vai andakkua minule tyttö mučoikse.»
13 Juakoin poijat piätettih muanittua Sihemua da hänen tuattua Emmorua, sikse gu Sihem huigai Dinan, sizären heijän, i vastattih heile.14 Nenga sanottih [Simeon da Leevii, Dinan vellet, Liijan poijat]: «Myö emmo voi sidä luadie, andua omua sizärdy ristikanzale, kudai on ymbärileikkuamatoi, se on meile suuri huigei.15 Vai sit myö luajimmokseh teijänke [i rubiemmo elämäh teijän luo], gu työ roinnettokseh kui myö, gu teilgi roittaneh ymbärileikatut kai miespuolizet rahvas.16 Myö rubiemmo andamah teile miehele meijän tyttärii i rubiemmo ottamah meile miehele teijän tyttärii, rubiemmo elämäh teijänke i roimmokseh teijänke yksi rahvas.17 A ku työ etto kuulle meidy da etto ymbärileikkaitanne iččie, sit myö otammo meijän tyttären da lähtemmö.»18 Emmorale da Sihemale, Emmoran poijale, roittih mieldy myö nämä sanat.19 Sihem ei hätkekse lykännyh sidä ruaduo, sikse gu suvaičči Juakoin tytärdy. Sihem oli kaikis enämbäl kunnivoitettavu oman tuatan rovus.
20 Emmor da Sihem mendih linnan vorotoin luo da sanottih linnan rahvahale:21 «Nämmä rahvas tahtotah eliä rauhas meijänke. Anna hyö eletäh mual da liikutah vällästi. Mua on avvoi heijän ies. Myö rubiemmo ottamah heijän tyttärii ičele mučoikse da andamah heile miehele meijän tyttärii.22 Äski sit nämmä rahvas ollah valmehet elämäh meijänke da olemah yhtenny rahvahannu, gu meilgi roittaneh ymbärileikatut kai miespuolizet rahvas, muga kui hyö.23 Eigo meijän roija heijän karjat, heijän elot da kai žiivatat heijän? Gu myö luadinemmo heidy myö, hyö ruvetah elämäh meijänke.»24 Vorotois astujat rahvas kuultih Emmoran da Siheman sanat, i kai miehet oli ymbärileikattu.
25 A kolmandeššu päivänny, konzu hyö viruttih vie voimattominnu, Simeon da Leevii, Dinan vellet, Juakoin poijat otettih miekat, varuamattah mendih linnah da tapettih kaikkii linnan miehii.26 Hyö tapettih Emmoran dai Siheman, otettih Dina Siheman kois i lähtiettih.27 Juakoin poijat tuldih tapettuloin luo, kiškottih linnu, sikse gu [Dina,] heijän sizär, oli huijattu.28 Hyö otettih lambahat, kozat, lehmät, oslat, otettih kai, midä löyttih linnas da pellol,29 otettih kai eläjien elot, otettih kai heijän lapset, otettih heijän akat, kiškottih kai, midä oli [linnas dai] kodilois.
30 Juakoi sanoi Simeonale da Leeviele: «Työ toitto minule suuren pahuon. Työ luajiitto minuu kaikkien tämän muan eläjien, hananeiloin dai ferezeilöin, vihattavakse. Minul on vähä rahvastu, a hyö kerävytäh minule vastah, tapetah minuu dai minun rodu!»31 No Simeon da Leevii vastattih: «Ei sua pidiä meijän sizärdy karguajannu!»
Глава 34