Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Juakoi kuuli, kui Lavanan poijat paistih: «Kačo, Juakoi sai kai, midä oli meijän tuatal, meijän tuatan eloloin vuoh rodih bohatakse.»2 Juakoi ičegi nägi sen, gu Lavan jo ei kačo häneh kui enne.3 Ižändy sanoi Juakoile: «Mene järilleh sinun tuattoloin muah omale rannale, i Minä olen sinunke.»
4 Juakoi käski kuččuo Rahilii da Liijua pellole, kus häi paimendi lambahii da kozii.5 Häi sanoi heile: «Minä näin, teijän tuattas jo ei kačo minuh hyvin, kui enne. No minunke on minun tuatan Jumal.6 Työ tiijättö, min äijän minä ruavoin teijän tuatale,7 a häi muanitteli minuu da kerdua kymmene muutti palkua. Vai Jumal ei andanuh hänele luadie minule pahua.8 Gu teijän tuattas sanoi: ‘Pilkukkahat roijah sinun palkannu’, – sit kai vuonat roittih pilkukkahat. A konzu sanoi: ‘Sinun palkannu roijah kirjavat’, – sit kai roittih kirjavat.9 Muga Jumal otti tuatalles kaiken karjan da andoi sen minule.10 Lambahien da kozien kiiman aigua minä näin unis, gu kai bošit, kuduat juoksutettih lambahii da kozii, oldih kirjavat, pilkukkahat da täplikkähät.11 ‘Juakoi!’, sanoi minule Jumalan Anheli unis. Minä vastain: ‘Täs olen.’12 Sit Häi sanoi: ‘Kačo, kai bošit, kuduat juoksutetah karjua, ollah kirjavat, pilkukkahat da täplikkähät. Minä näin, midä Lavan ruadau sinunke.13 Minä olen Jumal [, Minä jiäviimmös sinule] Vefil՚as, kus sinä annoit minule sanan da kuavoit pyhävoidu kivele. Nygöi nouze, lähte täs muas da mene omah roindumuah [i Minä olen sinunke].’»
14 Sit Rahil՚ da Liija vastattih hänele: «Meil ei ole enämbiä nimittumua vuittii tuatan elolois da perindölöis.15 Häi pidi meidy vierahinnu, gu möi meidy da söi sen hinnan, kuduan sai meis.16 Kerran on muga, ga kai, midä hänel oli, elot, kuduat Jumal otti meijän tuatal, kuulutah meile da meijän lapsile. Luaji muga, kui käsköy Jumal.»
17 Juakoi istutti lapsii da akkoi verbl՚uudoin selgäh,18 otti keräle kaiken oman karjan da kai elot, kuduat sai, oman karjan, kuduan sai Mesopotamies, [kai midä kuului hänele,] gu mennä Isakan, oman tuatan, luo Hanaanan muah.19 Lavan sil aigua oli keriččemäs lambahii, i Rahil՚ otti kyzymättäh kodijumaloin kuvat.20 Muga Juakoi muanitti Lavanua-arameidu: ei sanonuh hänele nimidä lähtendäs.21 Häi lähti da otti kai, midä hänel oli. Häi meni joves poikki da matkai kohti Galaadan mägilöi.
22 Kolmandennu päivänny Lavanale-arameile sanottih Juakoin lähtendäs.23 Lavan keräi joukon [poigii da] omahizii da lähti jälles ajamah heidy. Seiččemen päivän mendyy häi tabaigi heidy Galaadan mägilöis.24 No sinä yön unis Lavanale-arameile jiäviihes Jumal da sanoi: «Älä luaji nimidä pahua Juakoile.»
25 Lavan tabai Juakoidu. Juakoi pystytti stuanut Galaadan mägilöis, sinne tuli Lavangi omahizienke.26 Lavan sanoi Juakoile: «Midä sinä ruavoit? Sinä minuu muanitit. Veit minun tyttäret ihan ku voinal suavun sualehen!27 Mikse sinä lähtit peitoči, muanitit minuu, et sanonuh nimidä? Minä kaimannuzin sinuu vesselän pajonke, tamburiinan da arfan soitonke.28 Sinä et andanuh minule andua suudu vunukoile da tyttärile lähtijes! Mielettäh sinä luajiit tämän!29 Minä voizin luadie teile äijän pahua, no tänä yön sinun tuatan Jumal sanoi minule: ‘Älä, kačo, sano Juakoile ni hyviä ni pahua!’30 Anna sinä lähtenyzit, gu ylen äijäl tahtoit oman tuatan kodih, no mikse sinä varrastit minun jumaloi?»
31 «Minä varain», sanoi Juakoi Lavanale, «smietiin, sinä otat järilleh omii tyttärii [i kai minun elot].32 No kel sinä lövvät sinun jumalat, se ei jiä hengih! Täs meijän rovun silmien ies eči, midä [sinule kuulujua] on minul, omat voit ottua.» No häi nimidä ei löydänyh. Juakoi näit ei tiedänyh sidä, gu jumaloin kuvat otti hänen akku Rahil՚.
33 Lavan kävyi Juakoin stuanuh, sit Liijan da mollembien orjunaizien stuanuloih, [ečii], no ei löydänyh. Sit Liijan stuanus lähtiettyy, meni Rahilin stuanuh.34 Rahil՚ sil aigua otti kodijumaloin kuvat, sydäi net verbl՚uudan sadulin alle da iče istuihes niile. Lavan ečii kaiken stuanun, no ei löydänyh.35 Rahil՚ sanoi hänele: «Älä suutu, minun ižändy, gu minä en voi nosta sinun ies, minul on tavalline naizien vaivu.» Lavan ečii [joga sijan], no jumalankuvii ei löydänyh.
36 Juakoi tabavui da rubei viärittämäh Lavanua. Häi sanoi Lavanale: «Milbo minä olen viäry, midä pahua minä luajiin, gu sinä lähtit minuu ajamah jälles?37 Sinä kačoit kai minun kois. Lövvitgo sie midä oman taloin tavarua? Ozuta täs minun omahizien dai sinun omahizien ies, anna hyö suuditah meijän keskes.38 Kaksikymmen vuottu minä ruavoin sinule. Sil aigua sinun lambahat da kozat ei lykätty vuonii, minä en syönnyh sinun boššiloi.39 Liennöy zvieri revitellyh karjas elätin, minä en tuonnuh sidä sinule, iče maksoin sit. Liennöy mi hävinnyh päiväl libo yöl, minus sinä kyzyit čottua.40 Päiväl minuu muokkai räkki, yöl – vilu, uni pagei minun silmis.41 Kaksikymmen vuottu minä olin sinun talois. Nellitostu vuottu minä ruavoin sinule sinun tyttäris, kuuzi vuottu – žiivatois, a sinä kymmene kerdua muutit minun palkua.42 Gu ei ollus minun puolel minun tuatan Jumal, Avraaman Jumal da Isakan varavo, sinä nygöi työndäzit minuu tyhjin käzin. No Jumal nägi minun abiet, minun suuren ruavon: egläi Häi puolisti minuu.»
43 Lavan vastai Juakoile: «Tyttäret ollah minun, heijän lapset ollah minun, i karju on minun. Kai, midä sinä täs näit, on minun. Voingo minä nygöi midä luadie minun tyttärienke da heijän lapsienke, kudamii hyö suadih?44 Luajimmo nygöi sovun, minä da sinä, i se rodieu tovestuksennu minun da sinun välis.» [Sit Juakoi sanoi hänele: «Kačo, meijänke ei ole nikedä. Jumal on tovestajannu minun dai sinun keskes.»]
45 I Juakoi otti suuren kiven, pani sen mustopaččahakse.46 Juakoi sanoi omahizile: «Keräkkiä kivie.» Hyö kerättih tukku kivie, luajittih kivimätäs, syödih da juodih sil mättähäl. [Lavan sanoi Juakoile: «Tämä mätäs on tovestajannu minun da sinun keskes.»]47 Lavan nimitti sen Jegar-Sagadufa, a Juakoi pani sille nimen Galaad*а.48 Lavan sanoi Juakoile: «Tänäpäi tämä mätäs [da mustopačas, kuduan minä panin,] on meijän sovun tovestai.» Sikse tämän kohtan nimi on Galaad.49 A vie sidä kohtua sanotah Mitspa (kačondukohtu), gu Lavan sanoi: «Anna Ižändy kaččou meidy mollembii, konzu myö eruommo toine toizes.50 Gu sinä ruvennet abeimah minun tyttärii libo ottanet heijän ližäkse uuttu akkua, sit kačo: hos ei ole meijän keskes ristikanzua, kudai nägis, Jumal on tovestai minun da sinun keskes.»51 I sanoi Lavan Juakoile: «Täs on se mätäs i se mustopačas, kuduan minä pystytin minun da sinun välih.52 Tämä mätäs da tämä mustopačas ollah tovestajat sit, gu ni minä en tule sinun luo tämän mättähän tuakse, ni sinä et tule minun luo tämän mättähän da mustopaččahan tuakse, gu luadie pahua.53 Anna meijän suudijannu on Avraaman Jumal da Nahoran Jumal, heijän tuatan Jumal.» Juakoi andoi sanan oman tuatan Isakan varavol.54 Sit Juakoi iški lambahan verhakse*b Jumalale sil mäil da kučui kaikkii syömäh. Hyö syödih da juodih i jiädih yökse sille mäile.55 Huondeksel Lavan nouzi aijoi, andoi suudu vunukoile da tyttärile omile da blahoslovii heidy. Sit Lavan lähti da meni järilleh omah kohtah.
*а47 31:47 Arameinkieline sana Jegar-Sagadufa da jevreinkieline sana Galaad merkitäh yhty: tovestandan mätäs.
*b54 31:54 Verhu – tuomine Jumalale. Se on vahnu karjalaine sana.
Глава 31