Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Konzu Rahil՚ nägi, gu häi ei voi suaja Juakoile lastu, häi rubei kadehtimah sizärdy da sanoi Juakoile: «Anna minule lastu, eiga minä kuolen!»2 No Juakoi sanoi hänele suutuksis: «Olengo minä Jumal, kudai ei andanuh sinule lastu?»3 Rahil՚ sanoi ukole: «Täs on Valla, minun käskyläisnaine. Elä hänenke, anna häi suau lapsii minun polvile. Anna hos hänen kauti minule roih lastu.»4 I Rahil՚ andoi oman käskyläisnaizen Vallan Juakoile ližä-akakse. Juakoi rubei elämäh hänenke.5 Valla, [Rahilin käskyläisnaine] kohtustui da sai poijan.6 Rahil՚ sanoi: «Jumal suudii minun puoleh, Häi kuuli minun malitun i andoi minule poijan.» Sikse häi andoi poijale nimen Dan (häi suudii).7 A Rahilin käskyläisnaine Valla myös kohtustui i sai Juakoile vie yhten poijan.8 Rahil՚ sanoi: «Suuri kiistu oli minul sizärenke. Nygöi minä voitin!» Häi andoi poijale nimen Neffalim (kiistu).
9 Liija nägi, gu heitti lapsensuandan, i otti oman käskyläisnaizen Zelfan da andoi Juakoile akakse, [i Juakoi yhtyi häneh].10 Zelfa, Liijan käskyläisnaine, kohtustui da sai Juakoile poijan.11 Liija sanoi: «Ozitti!» Häi andoi poijale nimen Gad (hyvä oza).12 Zelfa, Liijan käskyläisnaine, [myös kohtustui da] sai toizen poijan Juakoile.13 «Minä olen ozakas», sanoi Liija, «ozakkahakse sanotah minuu kai naizet.» Häi andoi poijale nimen Asir (oza).
14 Kerran nižun leikkuanduaijal Ruvim löydi pellos mandragorua da toi muamale Liijale. Rahil՚ kyzyi Liijal, [omal sizärel]: «Anna minule sinun poijan tuoduu mandragorua.»15 «Eigo ole sinule kylläl sit, gu veit minul ukon», sanoi Liija, «nygöi sinä tahtot vie mandragoruagi, kuduat löydi minun poigu?» «Olgah», sanoi Rahil՚, «anna Juakoi maguau sinunke tulien yön, gu andanet minule mandragorat.»16 Ehtäl, konzu Juakoi tuli pellolpäi, Liija meni hänele vastah da sanoi: «Tule tänäpäi minun luo. Minä ostin sinuu minun poijan mandragorois!» Sinä yön Juakoi magai Liijanke.17 Jumal kuuli Liijan malitun, häi myös kohtustui i sai Juakoile viijenden poijan.18 «Jumal maksoi minule sit, gu minä annoin oman käskyläzen omale ukole», sanoi Liija. Häi andoi poijale nimen Issahar (maksu).19 Vie kerran kohtustui Liija da sai Juakoile kuvvenden poijan.20 I sanoi Liija: «Äijäl hyvitti minuu Jumal! Nygöi minun ukko rubieu elämäh minun luo, sikse gu minähäi sain hänele kuuzi poigua!» Häi andoi poijale nimen Zavulon (eläy minun luo).21 Sit Liija sai vie tyttären da andoi hänele nimen Dina.
22 No Jumal musti Rahilingi, kuuli hänen malitun da andoi hänele ozan suaja lastu.23 Rahil՚ kohtustui da sai [Juakoile] poijan da sanoi: «Jumal piästi minuu huigies.»24 Häi andoi poijale nimen Josif*а da sanoi: «Andakkah Ižändy minule vie toizen poijan.»
25 Konzu Rahil՚ sai Josifan, Juakoi sanoi Lavanale: «Anna minule valdu lähtie kodih, omale muale.26 Anna minule minun akat da lapset, kudamien täh minä ruavoin sinule. Sinä tiijät, kui äijän minä ruavoin!»27 «Oh, gu sinä kuulizit minuu», sanoi Lavan, «minä kaikkie myö näin, gu sinun periä Ižändy hyvitti minuu.28 Sano, midä sinä tahtot palkakse i minä annan sinule.»29 «Iče tiijät», sanoi Juakoi, «kui minä sinule ruavoin, mittumat suuret roittih sinun karjat minun aigua.30 Ei ylen äijiä žiivattua sinul olluh, konzu minä tulin, a nygöi mi on! Kačo, kui Ižändy hyvitti sinuu minun tulduu! A konzubo minä rubien ruadamah omale perehele?»31 «Sano sit, mittuman maksun sinä tahtot?» kyzyi Lavan. «Älä anna minule nimidä», vastai Juakoi. «Gu luadinet muga, kui minä sanon, sit minä rubien iellehgi paimendamah da kaččomah sinun karjua.32 Minä kačon tänäpäi kaiken sinun karjan. Eroita sit karjas tänäpäi kai pilkukkahat dai täplikkähät elätit, kai mustat lambahis dai täplikkähät da pilkukkahat kozis. A iellehpäi moizet elätit roijah minun palkannu ruavos [da roijah minun].33 Sinul kebjei rodieu nähtä, engo minä muanita sinuu: nygöi gu tulet kaččomah, midä minä otin palkakse da gu löydänet minul kozan ei-pilkukkahan da ei-täplikkähän, libo lambahan, kudai ei ole mustu, sit voit sanuo minuu vargahakse.»34 «Hyvä», sanoi Lavan, «anna rodieu sinuu myö.»
35 Samannu piän Lavan keräi kaikkii kirjavii da täplikkähii kozloi, kaikkii pilkukkahii da täplikkähii kozii, kaikkii, kudamis oli vähäine valgiedu, da kaikkii mustii lambahii, andoi net omile poijile,36 i net lähtiettih muijale kolmen päivän matkan piäh. Juakoi paimendi jiännytty karjua.
37 Juakoi otti tuorestu oksua toupolis, mindal՚as, platanas, kiškoi niis junozet kojua valgieh puussah.38 Net kuoritut oksat häi pani žiivatoin juotinkartah. Anna elätit kačotah niih oksih, konzu tullah juomah. Juuri sil aigua bošit da boššikozat juoksutetah kozii da lambahii.39 A elätit kačottih niih kirjavih oksih juoksutanduaigua i sit kannettih kirjavii, pilkukkahii da täplikkähii vuonazii.40 Net vuonat Juakoi jätti ičelleh. Konzu elättilöil oli kiimu, häi azetti lambahat muga, gu net kačottas Lavanan kirjavih da mustih žiivattoih. Oman karjan häi pidi eriže, ei piästänyh lambahii da kozii seguomah Lavanan lambahih da kozih.41 Konzu parahat elätit oldih kiimas, Juakoi ainos pani juotinkartah heile edeh kirjavua oksua, sil aigua tapahtui juoksutandu.42 A huonombien elättilöin edeh häi ei pannuh oksii, sikse huonombat vuonat jiädih Lavanale, a Juakoi sai hyväkundozet.43 Juakoi bohatui äijäl, hänele kerdyi äijy lammastu da kozua [da lehmiä], orjunaistu da orjua, verbl՚uudua da oslua.
*а24 30:24 Nimi Josif mustoittau kahtu jevreinkielisty sanua: «ottua», «andua».
Глава 30