Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Juakoi lähti ielleh matkuamah kohti päivännouzupuolen rahvahii [arameilazen Vafuilan poijan Lavanan luo, kudai oli Juakoin da Isuavan muaman Revekkan velli].2 Sinne tulduu häi nägi pellol kaivon, a kaivon rinnal kolme lammaskarjua virumas. Sit kaivos juotettih lambahii. Kaivon suul oli suuri kivi.3 Vaste sit, gu kai paimoit tuodih sinne omat lammasjoukot, kivi vieretettih bokkah i kai lambahat da kozat juotettih. Sit pandih uvvessah kivi omale sijale, kaivon suule.4 Juakoi kyzyi paimoloil: «Kuspäibo työ oletto, vellet?» Hyö vastattih: «Harranaspäi.»5 Sit Juakoi kyzyi: «Tunnettogo Lavanan, Nahoran poijan?» Hyö vastattih: «Tunnemmo.»6 «Kuibo häi eläy?» kyzyi Juakoi. «Hyvin», vastattih hänele. «Kačo, tuas tulou lambahienke Rahil՚, hänen tytär.»7 Juakoi sanoi: «On räkki keskipäivy, vie on aigu kerätä lambahii. Juottakkua niidy da ajakkua peldoh syömäh.»8 Paimoit vastattih: «Ei, sidä myö emmo voi ruadua, kuni kaikkien lambahat ei kerävytä tänne, vaste sit kivi vieretetäh kaivon suul. Vaste sit voimmo juottua omat lambahat.»
9 Häi vie pagizi heijänke, konzu tuli Rahil՚, [Lavanan tytär,] oman tuatan lambahien da kozienke, sikse gu häi paimendi [oman tuatan lammaskarjua].10 Konzu Juakoi nägi Rahilin, oman muaman vellen tyttären, da lambahat, häi tuli kaivon rinnale, vieretti kiven da juotti hänen lambahat.11 Sit Juakoi andoi Rahilile suudu da rubei iäneh itkemäh.12 Häi saneli Rahilile sen, gu häi on hänen tuatan roduu, Revekkan poigu. Rahil՚ juoksi sanelemah sidä omale tuatale.13 Gu Lavan kuuli sizären poijan tulendas, häi juoksi gost՚ale vastah, sebäi händy, andoi suudu da otti omah kodih. Juakoi saneli hänele ičes,14 i sit Lavan sanoi: «Sinä tovel olet minun luu dai liha!»
Meni kuu, gu Juakoi tuli elämäh Lavanan luo,15 i Lavan sanoi hänele: «Ethäi sinä ilmai rubie sluužimah minule, vai sikse gu olet omahine? Sano, mittuman palkan tahtot.»16 Lavanal oli kaksi tytärdy, vahnembi Liija da nuorembi Rahil՚.17 Liijal oldih pahat silmät, a Rahil՚ oli čoma rožale dai rungale.18 Juakoi rubei suvaiččemah Rahilii, häi sanoi Lavanale: «Minä rubien ruadamah sinule seiččie vuottu, gu andanet minule sinun nuoremban tyttären Rahilin.»19 Lavan sanoi: «Parembi andua sinule migu kelle vierahale. Jiä minunke elämäh.»20 Muga Juakoi ruadoi hänele seiččie vuottu gu suaja Rahilii, i net vuvvet oldih hänele gu päivät, muga häi suvaičči Rahilii.
21 Sit Juakoi sanoi Lavanale: «Kus on minun mučoi? Ruadoaigu täytyi, minä tahton suaja hänen.»22 Lavan kučui kaikkii sen kohtan eläjii da luadii piirun.23 Ehtäl Lavan otti oman tyttären Liijan da toi hänen luo, i Juakoi magai hänenke.24 Liijan käskyläisnaizekse häi andoi oman orjan Zelfan.
25 Tuli huondes, i Juakoi nägi, gu hänenke on Liija. «Midä sinä luajiit minule?» sanoi Juakoi Lavanale. «Engo Rahilis minä ruadanuh sinule? Mikse muanitit minuu?»26 Lavan vastai hänele: «Meile tiä nenga ei sua ruadua, nuorembua tytärdy ei sua andua miehele enne vahnembua.27 Lope tämä svuad՚bunedäli vahnembanke, sit annammo nuorembangi, a sinä hänes rubiet ruadamah minule vie seiččie vuottu.»28 Juakoi kuuli hänen sanan. Konzu svuad՚bunedäli loppih, Lavan andoi hänele mučoikse nuorembangi tyttären Rahilin,29 a käskyläisnaizekse hänele andoi oman orjan Vallan.30 Juakoi magai Rahilinke, i Rahil՚ oli hänele armahembi migu Liija. Muga Juakoi ruadoi Lavanal vie seiččie vuottu.
31 Ižändy [Jumal] nägi, kui Juakoi ei suvainnuh Liijua, Häi andoi Liijale ozan suaja lastu, a Rahil՚ jäi lapsettomakse.32 Liija kohtustui, sai Juakoile poijan da andoi hänele nimen Ruvim*а, sikse gu «Ižändy nägi minun kurjuon [da andoi minule poijan]», sanoi Liija. «Nygöi ukko rubieu suvaiččemah minuu.»33 Sit häi myöstin kohtustui i sai [Juakoile toizen] poijan da sanoi: «Kuuli Ižändy, gu minuu ei suvaija, da andoi minule vie poijan.» Häi andoi poijale nimen Simeon*b.34 Sit häi myös kohtustui i sai poijan. «Nygöi se ukko tartuu minuh, gu minä sain hänele kolme poigua», sanoi Liija i pani poijale nimen Leevii (häi tartuu).35 Häi kohtustui vie kerran i myös sai poijan. «Nygöi minä rubien ylendämäh Ižändiä!» Sikse häi andoi poijale nimen Juudu*c. Sit häi heitti lapsensuandan.
*а32 29:32 Nimi Ruvim mustoittau sanondua «häi nägi minun kurjuon».
*b33 29:33 Nimi Simeon mustoittau sanondua «häi kuuli».
*c35 29:35 Juudu mustoittau sanondua «minä ylendän».
Глава 29