Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Ižändy musti Sarrua, kui i uskaldi: täytti Ižändy Oman uskalmon.2 Sarra kohtustui i Jumalan annetul aijal sai vahnale Avraamale poijan.3 Avraam andoi poijale, kudai hänel rodiihes da kuduan sai Sarra, nimen Isakku4 i kaheksandennu päivänny, kui käski hänele Jumal, Avraam ymbärileikkai poijan.5 Sada vuottu oli Avraamale, konzu rodiihes Isakku.6 A Sarra sanoi: «Hyvän kumman luadii minule Jumal: ken kuulou minus, muhahtah hyväs mieles.»7 I vie ližäi: «Ken voinnus sanuo Avraamale, gu hänen Sarra rubieu imettämäh lastu? No vahnal ijäl minä sain hänele poijan!»
8 Lapsi kazvoi. Konzu händy vieraitettih nännis, Avraam luadii suuren stolan.9 Konzu Sarra nägi, kui Avraaman da jegiptalazen Agarin poigu Izmail niärittäy hänen poigua Isakkua,10 häi sanoi Avraamale: «Aja iäre neče orjunaine yhtes poijanke. Hänen poigu ei rodei sinun perijäkse yhtes minun poijan Isakanke!»11 Tämän kuultuu Avraam paheldui äijäl oman poijan [Izmailan] täh.12 No Jumal sanoi hänele: «Älä pie pahuamieldy ni poijan, ni orjunaizen täh. Luaji kaikes muga, kui käsköy Sarra, sikse gu sinun rodu jatkuu Isakas.13 No orjunaizengi poijas Minä luajin suuren rahvahan. Onhäi häigi sinun lapsi.»
14 Huondeksel Avraam nouzi aijoi, otti leibiä da puzun vetty, andoi net Agarile, pani hänele selgäh i työndi händy yhtes brihačunke. Agar՚ lähti da käveli yöksyksis Virsavien tyhjäs muas.15 Puzus loppih vezi. Häi jätti brihačun tuhjon alle,16 a iče astui nuolen lennon matkan. Häi sanoi: «En tahto nähtä poijan kuolendua.» Häi istuihes loitomba brihačun vastalpäi, rubei iäneh itkemäh.17 No Jumal kuuli itkun siepäi, kus oli brihačču. Jumalan Anheli taivahaspäi kirgai Agarile: «Midä sinule rodih, Agar՚? Älä varua! Jumal kuuli brihačun itkun siepäi, kus häi on.18 Nouze, nosta brihaččuu, ota händy käis! Minä luajin hänes suuren rahvahan.»19 Jumal avai Agarin silmät – häi nägi vezikaivon. Häi meni da täytti puzun i juotti brihačun.
20 Brihačču kazvoi, Jumal oli hänenke. Häi jäi elämäh tyhjäh muah, hänes rodih hyvä piššalimies.21 Häi eli Faranan tyhjäs muas, a akan hänele muamo otti Jegiptaspäi.
22 Niih aigoih Avimeleh [Ahuzafanke, kudai oli hänen andilahiensuattai,] da hänen torapiällikkö Fihol tuldih Avraaman luo da sanottih hänele: «Kaikes, midä sinä ruat, Jumal avvuttau sinule.23 Anna sit minule sana Jumalan kauti, gu sinä et menetä ni minuu, ni lapsii, ni vunukkoi minun: kui minä olin hyvä sinuu vaste, muga sinä olet hyvä minuu dai minun muadu vaste, kuduas sinä elät muugalazennu.»24 Avraam andoi sanan,25 no soimai Avimelehua, gu sen orjat otettih hänel kaivo.26 «Minä en tiijä, ken sen luadii», sanoi Avimeleh, «sinä minule nimidä et sanonuh. Minä enzi kerran kuulen.»27 Avraam andoi Avimelehale lammastu da kozua dai lehmiä, i hyö luajittih keskenäh sobu.28 Häi eroitti niis seiččie lammastu,29 i Avimeleh kyzyi: «Mikse sinä eroitit seiččie lammastu?»30 Avraam sanoi: «Ota net minun käis tovestuksekse sit, gu minä kaivoin tämän kaivon.»31 Se kohtu sai nimen Virsavii*а, sikse gu sie hyö annettih sana toine toizele.
32 Konzu hyö luajittih sobu Virsavies, Avimeleh da [Ahuzaf, hänen andilahiensuattai da] hänen torajoukon piällikkö Fihol mendih järilleh filistiläzien muah.33 Avraam istutti tamariskupuun Virsavieh da moliihes sie Ižändäle, ilmanigäzele Jumalale.34 Avraam eli hätken muugalazennu filistiläzien muas.
*а31 21:31 Nimi Virsavii merkiččöy «annetun sanan kaivo».
Глава 21