Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Ižändy jiäviihes Avraamale Mamren pyhäs mečikös, konzu Avraam istui oman stuanun veriäs päivän räkel aijal.2 Konzu Avraam nosti silmät, häi nägi, kui kolmei miehet seizotah hänen vastalpäi. Häi juoksi oman stuanun veriäs heile vastah, kumardih jalgah3 da sanoi: «Ižändy, ole moine hyvä, älä mene minus, sinun orjas, siiriči.4 Teile tuvvah vähäine vetty jalloin pestä. Työ huogavutto puun al,5 a minä tuon teile palazen leibiä, gu voizitto suaja vägie matkale, kerran piävyittö astumah minus, teijän orjas, siiriči.» «Hyvä», sanottih hyö, «luaji muga.»
6 Avraam juoksi stuanuh da sanoi Sarrale: «Ota teriämbi kolme miäriä parastu jauhuo, sevoita tahtas da pasta rieskua leibiä.»7 Sit häi juoksi karjah, valličči hyvän, syötetyn vazan da andoi sen orjale, gu se teriämbi valmistas syömizen.8 Avraam otti voidu, maiduo, valmistettuu vazan lihua, pani heijän edeh, a iče seizoi puun al heijän rinnal.9 «Kusbo on sinun akku Sarra?» kyzyttih hyö Avraamal. Häi vastai: «Tiä stuanus.»10 Yksi heis sanoi: «Minä myös tulen [tulien vuon] täh aigah, i Sarral, sinun akal, rodieu poigu.» A Sarra kuundeli, häi oli heijän sellän tagan, stuanun veriäs.11 Mollei hyö, Avraam dai Sarra oldih jo ylen vahnat, i Sarral jo loppih se, mi on joga naizel.12 Häi muhahtihes da duumaičči: «Meni minun aigu, loppiettihes tahtot, dai ižändy minun on jo vahnu.»13 No Ižändy sanoi Avraamale: «Midäbo [ičekseh] nagrau Sarra da sanou: ‘Jokse minä voizin suaja lapsen, gu olen vahnu?’14 Ongo midä mostu, midä ei vois Ižändy? Sanotul aijal tulien vuon Minä tulen sinun luo, i Sarral rodieu poigu.»15 «Minä en nagranuh», puččiihes pöllästynnyh Sarra. No Häi sanoi: «Ei, sinä nagroit.»
16 Gost՚at nostih gu lähtie matkah Sodomah [da Gomorrahpäi]. Avraam lähti kaimuamah heidy.17 I Ižändy sanoi: «En rubie peittämäh Avraamas, [Minun orjas,] midä tahton luadie.18 Avraamashäi lähtöy suuri da vägevy rahvas, i hänen kauti blahoslovitut roijah kai muailman rahvas!19 Siksehäi Minä valličin Avraaman, gu häi jättäs lapsile dai kaikile jälgeläzile oman sanan mennä Ižändän dorogua myö, eliä oigieh da tovel. I sit Minä, Ižändy, täytän [kai], midä uskaldin hänele.»20 Ižändy sanoi: «Suuri iäni kuuluu Sodoman da Gomorran pahois ruadolois, suuri on heijän riähky.21 Menen sinne da kačon, tovelgo heijän ruavot ollah moizet pahat, mittuine on niis iäni, kudai tulou Minun luo. Minä sellitän, ongo muga vai ei.»
22 Matkuajat kiännyttih menemäh Sodomah, no Avraam jäi seizomah Ižändän edeh.23 Avraam läheni Häneh da kyzyi: «Jokse viäryniekoin kel Sinä hävität oigieloigi [i oigieloile rodieu juuri muga kui viäryniekoile]?24 Toinah linnas löydyy viizikymmen oigiedu, jokse Sinä hävität [kaiken] tämän kohtan, et žiälöiče hos niilöin viijenkymmenen oigien täh, [gu hyö oldaneh] sie?25 En usko, Sinä luajit muga – hävität oigien viäryniekanke, gu oigienke rodies juuri muga kui viäryniekanke; en usko sidä Sinus! Voibigo kaiken muan Suudii suudie ei-oigiel suvvol?»26 Ižändy vastai: «Gu löydänen Sodomas viizikymmen oigiedu, ga sit heijän täh Minä armahtan [kogo linnan] i kaiken sen kohtan.»
27 Sit Avraam jatkoi: «Minä olen vai tuhku da pöly, no ruohtin yksikai sanuo Ižändäle minun:28 a toinah viidehkymmenessäh ei tävvy viitty, ga jokse niilöin viijen täh, kudamii ei tävvy, Sinä hävität kogo linnan?» I Ižändy vastai: «Ei, en hävitä, gu löydänen sie nellikymmen viizi oigiedu.»29 Avraam jatkoi: «A toinah sie löydyy vai nellikymmen?» I Ižändy vastai: «Gu löydynöy hos nellikymmen, en hävitä.»30 Avraam sanoi: «Älä suutu, minun Ižändy, minun sanoin täh. A ku ollou sie vai kolmekymmen oigiedu?» I Ižändy vastai: «Armahtan linnan, gu löydänen sie kolmekymmen oigiedu.»31 Avraam sanoi: «Vie ruohtin kyzyö minun Ižändäl: a ku ollou heidy sie vai kaksikymmen?» I Ižändy vastai: «Armahtan kahtenkymmenen täh.»32 Avraam sanoi: «Älä suutu, Ižändy, gu sanonen vie kerran: a kymmenen täh?» Ižändy sanoi: «Armahtan kymmenengi täh.»
33 Sen sanohuu Ižändy lähti, a Avraam meni järilleh kodih.
Глава 18